"Taasko saadaan kanasalaattia?" Kysyi Laihduttaja. "Taas" vastasi laihduttaja itselleen ja iski hampaansa ahnaasti kiinni annokseensa:

Kana-pekonisalaatti

2 broilerin rintafileetä

4 viipaletta pekonia

100g saksanpähkinöitä, paahdettuina

2 päärynää

sitruunamehua

vesikrassia

salaatteja, esim. rucolaa

oliiviöljyä

hunajaa

suolaa, pippuria

Asettele pekoniviipaleet foliolla vuoratulle uunipellille ja paista rapeiksi kuumassa uunissa grillivastuksen alla. Jäähtyneet pekoniviipaleet leikataan noin sentin paksuisiksi suikaleiksi.

Paloittele broilerin liha ja paista pannulla tai wokissa kypsäksi. Broilerinpalat laitetaan marinoitumaan seokseen, jossa on oliiviöljyä, sitruunamehua, juoksevaa hunajaa, suolaa ja pippuria.

Saksanpähkinät paahdetaan kuumalla rasvattomalla pannulla kunnes ne ovat saaneet hieman väriä pintaansa.

Päärynät kuoritaan, niistä poistetaan siemenet ja ne viipaloidaan pitkittäin. Päärynäviipaleet valellaan tummumisen ehkäisemiseksi sitruunamehulla.

Salaatti asetellaan lautasille. Kanan marinointilientä voi pirskotella salaatin päälle kastikkeeksi, siihen tarkoitukseen sopii myös hyvä oliiviöljy.

Blogini nimi voisi aivan hyvin olla Munakoiso, sen verran usein tulee siitä kirjoiteltua.Tämä resepti on taas munakoisoa käsittelevästä kirjasta nimeltä "Taivaallinen munakoiso".

Sisilialainen munakoisohöystö, Caponata siciliana. Olen kylläkin käynyt Sisiliassa, mutta vahinko vain, ei tullut maistettua tätä herkkua. Nyt jos tulisi lähtö sinne, tilaisin ravintolasta ensitöikseni caponatan.

Munakoisohöystö

2 isoa munakoisoa

1 pienehkö sipuli

4 valkosipulinkynttä

5 isoa ja erittäin hyvin kypsynyttä tomaattia

100g mustia kalamata oliiveja

1 sellerinvarsi

¾ dl valkoviinietikkaa

50g kapriksia

Puhdista jaleikkaa munakoisot paksuiksi viipaleiksi. Ripottele viipaleiden päälle suolaa ja ”itketä” puolisen tuntia. Itkettäminen ei ole välttämätöntä, mutta vähentää tarvittavan öljyn määrää.

Itke vain pieni munakoiso, kohta minä syön sinut suureen suuhuni....

Silppua sipuli ja valkosipuli, puhdista ja viipaloi sellerinvarsi. Poista oliiveista kivet ja pilko pieniksi paloiksi.

Kalttaa tomaatit ja purista ne siivilän läpi. Talvella ei välttämättä löydy sopivia tomaatteja, sillä niiden pitää olla tosi pehmeitä tähän tarkoitukseen. Helpompaa lienee käyttää säilykkeenä myytävää valmista paseerattua tomaattia.

Kuullota sipulia oliiviöljyssä pannulla. Lisää tomaatti ja sellerit. Keitä soosia miedolla lämmöllä kunnes se on sakeaa. Lisää viinietikka ja jatka kypsentämistä kymmenisen minuuttia. Lisää oliivit ja huuhdotut kaprikset.

Poista suola ja neste munakoisojen pinnalta ja leikkaa viipaleet kuutioiksi. Kypsennä munakoisokuutioita oliiviöljyssä toisella pannulla. Yhdistä munakoisot ja kastike ja jatka kypsentämistä vielä hetken ajan. Lisää tarvittaessa suolaa. Anna makujen tasaantua puolisen tuntia ja tarjoile.

Siiviläsuu sai lentsun. Palasin vuosi sitten töihin ja tämä oli ensimmäinen kosketus ”normaaliin” pikkulapsen äidin elämään räkänokkineen ja lapsisairas -päivineen. Virus iski jo edellisen viikon lopulla ja vietimme torstaita vällyjen välissä, molemmat kuumeisina, sekä äiti, että lapsi. Perjantaina Siiviläsuu tuntui olevan terve, mummo hyppäsi hoitoremmiin ja minä käväisin töissä hoitamassa pari ns. kiireellistä asiaa. Viikonloppuna oltiin mukamas terveitä, mutta maanantain vastaisena yönä Siiviläsuun kuume nousi jälleen. Maanantai meni isin kanssa kotona ja illalla käväistiin oikealla lääkärillä. Odotushuoneessa Siiviläsuu oli kovin huolissaan punnitsemisesta. Punnitseminen tuntuu olevan rokotustakin pahempi uhka pienen miehen elämässä. Ymmärrän Siiviläsuuta täysin, minäkin ihoan vaakaa.

Tiistaina Siiviläsuu heräsi vaille yhdeksän. Ensimmäisenä hän mietti, onko nyt kesä. Aivan kuin hän toivoisi olevansa talviunta nukkuva muumi, joka vaipuu uneen kinosten keskellä ja herää ihanaan kesäaamuun Linnanmäkineen ja Korkeasaarineen. Mikä pettymys, tiistaina ei vielä ollut kesä, päin vastoin lunta oli tulla tupruttanut koko aamun, eikä loppua näkynyt.

Lohturuokaa

Pieni poikani ei ollut moneen päivään syönyt juuri mitään ja päätin yrittää taivutella häntä syömään makaronivellin voimalla. Muistan itse lapsuudestani, että parasta lohturuokaa oli makaronivelli. Olemme veljeni kanssa järjestäneet jopa laajamittaisen mielenosoituksen makaronivellin puolesta. Marssimme banderollien ja plakaattien kanssa keittiössä ja husimme iskulauseita: ”Vaadimme makaronivelliä!”Makaronivelli oli ainoa asia, mikä sai riitaisan sisarusparin yhdistämään voimansa kaurapuuron hirmuvaltaa vastaan. Makaronivelli tepsi myös Siiviläsuuhun. Lusikallinen toisensa jälkeen löysi tiensä pieneen kitaan ja mies vahvistui silmissä.

Nallet liemessä

Makaronivelli

½ l maitoa

1 dl (tummaa) makaronia

vajaa 1 rkl vehnäjauhoja

suolaa, sokeria

Lämmitä maito teflonkattilassa kiehumispisteeseen ja lisää makaronit. Keitä miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia, kunnes makaronit ovat kypsiä. Vellimakaroni saa olla kypsää, ei al dente vaan suht lötkö. (Anteeksi, saapasmaan hienostunut pastakulttuuri.) Sekoita jauhot pieneen määrään maitoa ja lisää vellin joukkoon, anna pulpahtaa pari kertaa. Lisää maitoa, jos velli on liian paksua.

Muisteloita

Aamupalan jälkeen muisteltiin kesää valokuvien avulla. Katseltiin kaikki mahdolliset kuvat Siiviläsuun elämän varrelta. Siiviläsuu rakastaa omaa kuvaansa ja ääntään. Hän nauroi kippurassa viime kesäisille rantavideoilleen ja hekotteli omille hölmöille ilmeilleen. Huumorimiehiä, pidän siitä, että ihminen osaa nauraa itselleen. Minua ei koskaan omat valokuvat naurata, pikemminkin itkettää. Miten ihmeessä minä näytän aina aivan nuijalta joka kuvassa? Onko vika kamerassa vai kuvaajassa?

Lisää lohturuokaa

Siiviläsuu on perisuomalainen mies. Hän rakastaa makkaraa. Lounaaksi suuhun poimittiin siskonmakkarakeiton siskonmakkarat.

Välipala

Banaanit olivat jääneet tummumaan ja tein Perhe-lehden ohjeella banaani-porkkanamuffinsseja, tai muffineja. Onko muffinssin virallinen nimi muffini, vai miksi reseptit kulkevat niin usein sillä nimellä? Käytän mieluummin muffinssi -nimeä, tai muhvetti, kuten Siiviläsuu sanoo. Muffiini on jotenkin liian vaisu nimitys ihanan kuohkealle, vuoastaan tursuavalle leivonnaiselle, muffinssille.

Banaani-porkkanamuffinssit

2 munaa

1 ½ dl oliiviöljyä

1 ½ dl ruokosokeria

2 kypsää banaania soseutettuna

2 porkkanaa raastettuna

2 dl spelttijauhoja

1 ½ dl vehnäjauhoja

2 tl soodaa

¾ dl auringonkukansiemeniä rouhittuna

2 tl kanelia

½ tl suolaa

vaniljaa

Vaahdota munat ja sokeri. Lisää öljy vaahdotuksen aikana. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää vaahtoon banaanisose ja porkkanaraaste, sekä jauhoseos. Sekoita nopeasti. Jaa taikina muffinssivuokiin ja paista 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.

Minulta on tämä muffinssin teko alkanut sujua, kun hankin kunnollisen mittalusikkasarjan. Teelusikallinen soodaa mitattuna teelusikalla tai mittalusikalla voivat olla aivan erimääriä. Tavallinen teelusikka on usein aivan liian pieni ja muffinssit eivät kohoa kunnolla, mutta nyt siis onnistuivat ihanasti.

Reikiä siivilässä?

Siiviläsuu on reipas poika, mutta puoliltapäivin hänellä alkoi ilmetä huolestuttavia käytöshäiriöitä. Vastoin kaikkia odotuksia söi kokonaisen porkkanan. Olen kahden vuoden ajan tarjonnut vihanneksia syötäväksi ihan joka ikinen päivä hyvin laihoin tuloksin. Olisko tuo vihdoin oppinut porkkananpurentaan, tai sitten tauti on lahottanut pojan jäärän pään.

Lapsityövoimaa

Lounaan jälkeen leppoisa sisälläolo alkoi tylsistyttää molempia ja laitoin lapsen imurointihommiin ja korjaamaan mopoa.

Äiti-lapsipäivä oli suloinen muistutus siitä, millaista oli olla lapsen kanssa kotirouvana. Onhan se ihanaa, mutta kyllä töissä pääsee niin paljon helpommalla. Miten mukavaa onkaan uinuttaa lapsonen päiväunille, keittää kahvit ja surffata netissä. Voi kunpa se pieni riiviö ei ihan vielä heräisi....

Siiviläsuu on heikkona kaupan kerroskiisseliin. Miten lie siihen oppinutkin, kun meille ei juurikaan eineksiä osteta. Joskus on kuitenkin ostettu ja siihen jääty koukkuun. Koska pakastin pursuaa edelliskesän marjoja ja kaupan kiisseli pursuaa sokeria, päätin valmistaa tätä suuren suosion saanutta herkkua ihan itse.

Valitettavasti kerroskiisselin kanssa kävi kuten pinaattilettujenkin: Äiti suuressa rakkaudessaan paistoi lapselleen ihania lettuja, jonka seurauksena lapsi kierähti lattialle potkiskelemaan ja huutamaan: ”Ei kun niitä toisia lettuja!” ...siis mitä toisia? Saarioisen äidin tekemiä tietenkin. Niitä ”sopivia” ei ”kilpeitä” vaan ”sopivia”. Olen ällistynyt. Miten minun lettuni voivat olla ”kilpeitä”? Voivatko letut ylipäänsä olla ”kilpeitä” (kirpeitä suom.huom.) Ymmärrän, että kerroskiisseli voi olla kirpeää, mutta että myös pinaattiletut. Outo juttu.

Kirpeä mansikka-kerroskiisseli

Mansikkakiisseli

½ l vettä
pakasterasiallinen mansikoita
½ dl (hedelmä)sokeria
2-3 rkl perunajauhoja + 3 rkl vettä

Vaniljakiisseli
1/2 l maitoa
1/2 dl (hedelmä)sokeria
n.2 rkl maizenaa
vaniljaa

Mittaa kattilaan vesi, mansikat ja sokeri. Anna kiehua hiljalleen, kunnes marjat alkavat soseutua. Soseuta loppuun sauvasekoittimella tai haarukalla, riippuen miten soseena mansikat haluat. Laita takaisin liedelle.
Sekoita perunajauhot ja vesi keskenään ja lisää se ohuena nauhana höyryävän kuumaan nesteeseen. Anna pulpahtaa. Tarkista maku.

Valmista vaniljakiisseli: Mittaa kattilaan maito ja sokeri, sekä maizena.
Anna kiehua miedolla lämmöllä muutaman minuutin ajan. Mausta valmis kiisseli vaniljalla. Tarkista maku. Anna jäähtyä. Jaa annoskulhoihin ensin jäähtynyt vaniljakiisseli. Valuta pinnalle mansikkakiisseli ja jäähdytä hyvin ennen tarjoilua.
 

Härkäviikkojen kevennysteema jatkuu. Joku voisi ajatella, ettei homejuusto kuulu keventäjälle, mutta minun tapauksessani kuluu, toisin kuin viinirypäleet, jotka jätin omasta annoksestani vähän vähemmälle. Jos ei pidä selleristä, kuten minä, tämä salaatti on oiva tuotos totutella sen makuun. Selleri ja voimakas juusto sopivat hyvin yhteen.

En laittanut ohjeensen mitään määriä, sillä mielestäni salaatti kasataan kulloisenkin mielihalun mukaan. Ohje on muunnelma ”Vähällä vaivalla salaatteja” -kirjan reseptistä, kirja-alen satoa tämäkin.

Tarvitaan:

Rucolaa

Mizunaa tai muuta salaattia

Sellerinvarsia

Kurkkua

Lehtipersiljaa

Saksanpähkinöitä

Broilerin rintafileitä

Stiltonjuustoa

Viinirypäleitä

Pilko ja paista rintafileet. Jos on aikaa ja halua, lihan voi marinoida. Laitoin palaset hetkeksi marinadiin, jossa oli vain sitruunamehua, soijaa ja hunajaa. Maku ei ollut kovin voimakas, eikä ollut tarkoituskaan, sillä selleri ja juusto ovat pääroolissa.

Huuhdo ja kuivaa salaatinlehdet. Siisti ja viipaloi sellerinvarret. Viipaloi kurkku, puolita rypäleet ja sekoita ainekset keskenään. Mausta suolalla ja pippurilla.

Tee kastike:

Laita kannelliseen purkkiin oliiviöljyä, kourallinen silputtuja tuoreita yrttejä, dijonsinappia ja balsamiviinietikkaa. Ravista ja anna makujen tasaantua jääkaapissa tovi. Pirskota kastiketta valmiiden salaattiannosten päälle.

Huomasin pohtineeni kokonaisen vuoden ja yhden päivän Risulinnan karppileivän leipomista, ennen kuin ryhdyin tuumasta toimeen. Suunnitelmallisuus lienee hyveeni, tai sitten en vain ole tuntenut tarvetta vaihtoehtoleivälle. Saan hyvin laitettua leivänpäälisiä, kinkkua ja juustoa suuhuni ilman kuljetintakin ja viiden vuoden vähäleipäisyyden jälkeen sitä ei edes kaipaa. Nyt inspiroiduin kuitenkin leipomispuuhiin ja hyväähän siitä tuli. Rieskaa, ei ehkä niinkään leipää, mutta maukasta.

Voi sulaa lämpimällä karppileivällä

Tein leivän tarkalleen ohjeen mukaan. Laitoin ½ dl jauhettuja manteleita ja ½ dl jauhettuja auringonkukansiemeniä.

Jauhoin mantelit ja siemenet jauhoksi kivihuhmareessa, josta ne keräsivät leipään viime ruoanlaittokerran fenkoliaromin. Jauhoin jauhot käsipelillä, koska pitkällisen henkien taiston jälkeen olin saanut uhmaikäisen Siiviläsuuni päiväunille, enkä suurin surminkaan halunnut hänen heräävän Bamixin myllyn korvia vihlovaan ujellukseen. Matalaäänisempi tehosekoitin puolestaan on muuton jäljiltä jossain peräkaapissa, enkä laiskuuttani jaksanut kaivaa sitä esiin. Leipään tuli siis ihana fenkolin aromi, kiitos lasikuuteni.

Tottahan kirja-alesta tarttui matkaan muutakin kuin aletuotteita. Yksi ostos oli Marja Lindforsin ”Täydellinen munakoiso”. Alkuteksteissä kirjailija mainitsee syöneensä ja kuvanneensa kirjaa varten yli 70 munakoisoruokaa. Onneksi (tai epäonneksi) ihan jokainen niistä ei ole päätynyt kansien väliin, sillä minun oli aivan älyttömän vaikeaa valita millä aloittaa. Arpa ratkaisi kilvan täytettyjen munakoisojen hyväksi.

Sheikh el mehshi (neljälle)

4-6 munakoisoa

suolaa

oliiviöljyä

10 kirsikkatomaattia

Hashuwi -jauhelihatäytettä

Liemi

½ l vettä

3 rkl tomaattipyreetä

mustapippuria, suolaa, kanelia

Hashuwi -jauhelihatäyte

2 isoa sipulia

6 valkosipulinkynttä

50g pinjansiemeniä paahdettuina

400g lampaan (tai naudan) jauhelihaa

suolaa, kanelia, mustapippuria, maustepippuria

oliiviöljyä

Kuori munakoisot pitkitäin, niin että osa kuoresta jää raitoina jäljelle. Halkaise munakoisot ja tee niihin syvät viillot. (Kirja ei kertonut minkäsuuntaiset, niinpä tein yhden pitkittäisen ja useita poikittain.) Ripottele munakoisojen pinnalle suolaa ja itketä parikymmentä minuuttia.

Tällä välin voit tehdä jauhelihatäytteen. Silppua sipulit ja kuullota niitä pannulla oliviöljyssä. Lisää jauheliha ja pinjansiemenet. Mausta ja kypsenä miedolla lämmöllä 20 minuuttia.

Pyyhi munakoisojen pintaan noussut neste pois. Ruskista munakoisoja pannulla öljyssä. Täytä viillot jauhelihatäytteellä. Laita täytteen päälle kirsikkatomaatin puolikkaita ja asettele munakoison puolikkaat yhteen. Laita munakoisot uunivuokaan. Sekoita liemen ainekset keskenään ja kaada liemi munakoisojen päälle. Paista munakoisoja 200-asteisessa uunissa noin 50 mnuuttia.

Muuton vuoksi olemme joutuneet tekemää niin paljon hankintoja, että olen ollut jonkin laisessa ostosähkyssä ja olen kiertänyt joulun jälkeiset alennusmyynnit kaukaa. Ähkystä huolimatta löysin itseni raahaamasta painavaa kirjakassia kotiin Suomalaisen kirja-alesta. ”Ei mainoksia, kiitos ” -tarra ei ole löytänyt tietään uuden kodin postilaatikkoon, joten kirja-ale -mainos tavoitti minut eräänä päivänä. Mainoksen houkuttelemana lähdin katsastamaan kolmen euron jäätelökirjaa, jonka seuraksi poimin pari muuta halpaa ja ei niin halpaa kirjaa.

Jäätelö – Täydellinen nautinto -kirja oli yllävästi ihan oikea kirja, eikä mikään läpyskä. Kolmella eurolla sain useita ihania jäätelöideoita, joista tässä ensimmäinen, inkiväärijäätelö. Resepti ei ole ihan sama kuin kirjassa, mutta sinnepäin.

Inkiväärijäätelö lämpimän suklaakastikkeen kera

Ainekset

4 dl punaista maitoa

3 munankeltuaista

2 dl kermaa

½ dl makeutusainetta

½ intiaanisokeria

3 tl inkiväärimurskaa (Blue Dragon)

Suklaakastike

100g tummaa suklaata (vähintään 70%)

nokare voita

makeutusta

punaista maitoa

Kiehauta maito kattilassa. Vatkaa munat ja makeutukset vaahdoksi. Lisää kuuma maito munien joukkoon koko ajan sekoittaen. Kaada seos puhtaaseen kattilaan ja hauduta miedolla lämöllä koko ajan sekoittaen, kunnes neste sakenee. Älä päästä seosta kiehahtamaan! Kirjan ohjeessa käskettiin jatkamaan haudutusta niin kauan kunnes seos tarttuu lusikan selkäpuolelle. Ei tarttunut, johtuikohan silikonilusikasta, mutta ei tosiaan tarttunut. Tarttumista odotellessa neste muuttui kokkeliksi. Seuraavaa satsia hauduttelin niin kauan, että neste alkoi paksuuntua ja siihen meni noin 8 minuuttia.

Jäähdytä seos hyvin. Sekoita välillä, ettei kuorta pääse muodostumaan. Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita keskenään maito-munaseos, kerma ja inkiväärimurska ja laita jäätelömasiina töihin.

Kirjassa oli neuvottu hyvin myös se, miten jätskin saa tehtyä ilman konetta.

Suklaakastike tehdään juuri ennen tarjoilua. Aineksia kuumennetaan mikrossa välillä sekoittaen kunnes suklaa on sulanut. Kirjan ohjeessa kastikkeeseen käytettiin 3 ruokalusikallista maitoa ja 175g suklaata, mutta minä luruttelin maitoa surutta paljon enemmän, silti kastike olisi saanut olla juoksevampaa. Kastikepuolta on ehdottomasti hiottava vielä, sillä kun kuuman kastikkeen kaatoi kylmälle jäätelölle, se jämähti heti, eikä pysynyt juoksevana. Suussahan kaikki sekoittuu ja makunautinto oli täydellinen, mutta ulkonäkö ei saanut täysiä pojoja.

Uusi perheenjäsen

Internet saapui joitakin päiviä sitten Espoon kotiin ja on tullut aika tehdä ensipäivitys uudesta keittiöstä. Blogikatkon aikana olen käynyt noin kerran kurkkaamassa, että blogi ylipäätään edes on olemassa. Kaikki katkon aikan tulleet kommentit on kiitollisina luettu, mutta ei ole ollut resursseja vastata. Toivon mukaan kukaan ei ole pahoittanut mieltään olemattomasta aktiivisuudestani.

Haluan esitellä kaikille pukin tuoman uuden perheenjäsenen, uljaan, upean, kauan kaivatun jäätelökoneen. Kone on niin ihana, että ystävystyimme saman tien. Ensimmäisen käyttökerran jälkeen sitä saattoi kutsua jo perheenjäseneksi. Ariete on kaverin nimi, Arska lähimmille omaisille.

Arska

Arskalla on pyöräytetty jo parit jädet, rommi-luumu- ja tumma suklaajäätelö. Pistaasia kokeiltiin tänään.

Pistaasijäätelön tekoon minulla oli hienoinen tietämättömyyden aiheuttama kynnys: kaikki tapaamani pistaasit ovat olleet suolaisia, enkä oikein käsitä, miten suola käy jäätelöön. Tulin siihen tulokseen, että ei se käykään. Kaikissa lukemissani ohjeissa mainitaan ainoastaan pistaasit, eikä puhuta mitään suolasta tai kuorista, sillä kaikkia pistaasin ystävät tietävät, että kovan kuoren alla pähkinää ympäröi vielä ohut kuori, jota en myöskän halunnut mukaan. Kuorin siis pistaasit ja kaadoin kuumaa vettä päälle. Liotin hetken, jonka jälkeen mantelit (pistaasit taitavat olla manteleita) luiskahtivat kuoresta kuin itsestään. Huuhtelun jälkeen jäljelle jäi kasa ihania kirkkaan vihreitä palleroisia.

Kaltatut pistaasit

Ohje on jäätelökoneen mukana tulleesta kirjasesta, muokattuna härkäviikkojen painonpudotusteemaan. Ruusuvettä oli käytetty lähes jokaisessa lukemassani ohjeessa, mutta ei meillä täällä maalla sellaisia ole ennen kuin sato on korjattu.

Arskan pistaasijäätelö

120 g kuorittuja ja jauhettuja pistaasipähkinöitä
3 dl maitoa
2 dl kuohukermaa
4 kananmunankeltuaista
vaniljaa
¾ dl makeutusainetta

¾ dl hedelmäsokeria
muutama pisara manteliaromia

Sekoita pistaasipähkinät, maito ja kerma. Keitä 5 min. Vaahdota keltuaiset, sokeri ja vanilja. Siivilöi kiehuva neste ja kaada se ohuena nauhana keltuaisvaahtoon, vatkaa. Laita seos takaisin kattilaan ja kuumenna koko ajan vatkaten kiehumispisteeseen. Nosta seos liedeltä heti ensimmäisen kuplan ilmestyttyä, ettei tule munakokkelia. Lisää manteliaromi. Jäähdytä seos ja laita jäätelökoneeseen.

Pyörivä jäätelö lumoaa katsojansa

Siitä asti kun pieni Siiviläsuu ilmoitti tulostaan, olemme Erityisalojen Asiantuntijan kanssa miettineet muuttoa isompaan asuntoon. Kolmen vuoden miettiminen viisastutti meitä sen verran, että tajusimme käsitystemme ihanteellisesta asunmispaikasta vaihtelevan sään, vuodenajan ja jopa mielialan mukaan. Kevät toi mukanaan haaveet kesäkeittiöstä, ruohon tuoksusta ja omasta pihasta. Syysillan hämärässä kaupungin valot alkoivat jälleen houkutella ja kirpeän syyssään vaihduttua räntäsateeksi, ainoa oikea vaihtoehto tuntui olevat juuri se paikka, missä nyt asumme. Harmiksemme kukaan ei ole laittanut tästä talosta sopivan kokoista kotia myyntiin. Jossain vaiheessa suunnittelin kaivautuvani kaikessa hiljaisuudessa naapuriasuntoon, jos siitä olisi jotenkin huomaamatta voinut vallata yhden ylimääräisen huoneen meidän käyttöömme.

Ilman tarkempia tulevaisuuden suunnitelmia laitoimme kotimme myyntiin syyskuussa. Kaupat tehtiin nopeasti ja totinen ravaaminen asuntonäytöillä alkoi. Oma koti löytyi Espoosta ja minä jouduin muutaman päivän ajan käymään sisäistä kamppailua siitä, mitä helsinkiläisyys merkitsee minulle. Kynnys muuttaa Espooseen tuntui miltei ylitsepääsemättömältä, mutta se ihana asunto siellä kaukana toisessa kaupungissa veti puoleensa.

Tällä hetkellä meillä kokkaillaan ja ruokaillaan mielestäni aika lämpimän sävyisessä keittiössä. Keittiö ei ole viimeisen päälle tyylitelty, mutta kotoisa se on.

Parasta meidän keittössä on ikkuna, josta on näkymät kaupungin yli Pasilasta, Kallion kirkon kautta keskustaan. Olen lukemattomia kertoja rauhoitellut Siiviläsuuta ikkunan ääressä. Liikennevalvonnaksi kutsumamme vauvan rasuhoitusmetodi oli ainoa todella tehokas konsti äkäpussimme kesyttämiseksi. Siiviläsuu viihtyy edelleen hyvin keittiön ikkunalaudalla luettelemassa mitä kaikkea alapuolella näkyy ja täytyy myöntää, katuvilinän tuijottaminen on ihmeen hypnoottista.

Uusi keittiömme tulee olemaan avomalli, nyt keittiö on erillisessä huoneessa. Kaappitilaa taisi olla hieman enemmän, joten toivottavasti jäätelökone rantautuu meille pian muuton jälkeen. Uudessa keittiössä on oikea hormiin vedetty liesituuletin, mitä meillä ei nyt ole, sekä rutkasti kiillotetettavaa, sillä seinät ylä- ja alakaappien välissä ovat terästä. Teräs ei sinänsä haittaa, sillä olen erittäin kiillotusorientoitunut persoona, kunhan vain tämä vimma ei yltysi Espossa pakkoneuroosiksi asti. Se jää nähtäväksi. Vetäydyn nyt pienelle tauolle ja seuraavat postaukset tulevat uudesta keittiöstä toivottavasti jo ennen joulua.

Glorian ruoka&viini -lehden numero 64 suorastaan pursuaa mielenkiintoisia lohireseptejä. Minä, joka olen juuri oppinut syömään lohta, olen aivan innoissani tästä ideatarjonnasta. Lehden resepteistä ensimmäisenä kokeiluun meni marokkolainen kuskusilla kuorrutettu lohi.

Suokaa anteeksi tietämättömyyteni, mutta en ymmärtänyt mitä erityisen marokkolaista tässä reseptissä oli, ehkä kuskus? Kokeilemisen arvoinen resepti kuitenkin. Välillä huvittaa nämä nimiasiat, meidän työpaikan ravintolassakin oli viime viikolla tarjolla mm. torniojokilaakson lohikeittoa, vaikka keitto oli tavallista kalakeittoa ja lohi oli luultavasti sitä normaalia norjalaista. Sama kai tuo, pääasia, että nimi on komea ja ruoka maistuu! 

Marokkolainen kuskuslohi

6-8 palaa lohta à 200g

10 cm pala purjoa

öljyä, suolaa

2 ½ dl kuskusia

1 ruukku korianteria

20-40 pientä mustaa oliivia, eli maun mukaan

2 limen mehu

Vastoin ohjetta, marinoin lohipaloja oliiviöljyn ja limemehun seoksessa muutaman tunnin ennen valmistusta. Muuten ohje meni näin: Valmista kuskus pakkauksen ohjeen mukaan. Hienonna purjo ja pehmitä sitä pannulla öljyssä, älä ruskista. Hienona korianteri ja oliivit. Lisää ne, purjo ja limenmehu kypsän kuskusin joukkoon. Lisää öljyä kunnes kuskus on tahmeaa. Laita lohipalat uunilellille ja ripottele niille suolaa. Jaa kuskuskuorrutus lohipalojen päälle ja taputtele se kalan pintaan tiiviisti. Kypsennä 200-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia.

Huomaan, että minulla vuorottelevat lohi-, munakoiso- ja muffinssireseptit. Näillä mennään edelleen: Tein isänpäiväksi Hesarin kuukausiliitteen ohjeella ihanaisia kuppikakkuja. Ahneuksissamme leivokset tehtiin jo lauantaina ja onneksi tehtiin, sillä minulle nousi sunnuntaiaamuna aivan sikamaisen korkea kuume ja Erityisalojen Asiantuntija olisi jäänyt kokonaan ilman herkkuja ilman varaslähtöä.

12 kuppikakkua

150g huoneenlämpöistä suolatonta voita

2 ½ dl sokeria

3 munaa

1 ison sitruunan mehu

½ sitruunan kuori

4 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

ripaus suolaa

12 palaa Kick lakritsitoffeeta (lapsuudessani toffeen nimi oli Käck)

Kuorrute:

150g maustamatonta tuorejustoa

1 ½ dl kuohukermaa

1-2 rkl sokeria

½ sitruunan kuori

2 rkl turkinpippurirouhetta

Pese sitruuna. Raasta kuori ja purista sitruunasta kaikki mehu. Kuoriraasteesta puolet käytetään taikinaan ja toinen puoli kuorrutteeseen. Kaikki mehu käytetään taikinaan.

Vatkaa voi, sokeri ja kuoriraaste kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää munat yksitellen hyvin sekoittaen. Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi jauhoseos voi-sokerivaahtoon pienissä erissä varovasti käännellen. Lisää myös sitruunamehu vuorotellen jauhoseoksen kanssa.

Jaa taikina muffinssivuokiin ja paina jokaisen kakun keskelle lakritsitoffeen pala.

Paista muffinssit 180-asteisessa uunissa noin 15-20 minuuttia. Kokeile kypsyys hammastikulla. Jäähdytä.

Tee kuorrute. Vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää notkistettu kylmä tuorejuusto, sokeri ja sitruunankuori. Sekoita hyvin Lisää lopuksi turkinpippurirouhe. Pursota kuorrute jäähtyneiden muffinssien päälle. Koristele turkinpippurirouheelle ja sitruunankuorella.

Kampaajalla istuminen on hyvä hetki tutustua lehtitarjontaan. Noin kuuden viikon välein voi päivittää julkkistietämystään seiskasta, mutta kampaajani valikoimissa on onneksi muutakin lukemista. Viime käynnillä yllätyin Koti ja Keittiö -lehden sisällöstä. Uusimmassa numerossa oli ihania keittiöitä, mikä sinänsä sattui minulle, uuden kodin metsästäjälle, kuin nyrkki silmään, mutta lehdessä oli myös useampi herkuulliselta vaikuttava munakoisoresepti.

Kotiin päästyäni kirjoittelin ylös tämän:

2 munakoisoa

6 kpl sardellifileitä

pieni purkki vihreitä, kivettömiä oliiveja

2 isoa viipaletta edellispäivän vaaleaa leipää

1 puntti persiljaa, hienonnettuna

½ rasiaa kirsikkatomaatteja

oliiviöljyä, suolaa, pippuria

Huuhtele munakoisot ja halkaise ne. Irroita sisus ja kuutioi se pieniksi paloiksi. Laita munakoisokuutiot suolan kanssa lävikköön valumaan noin vartiksi. Huuhtele ja kuivaa munakoisokuutiot. Paista munakoisokuutioita öljyssä, kunnes ne saavat väriä pintaan.

Hienonna sardellit ja oliivit ja murustele leipä. Yhdistä munakoisokuutiot, oliivit, sardellit ja leivänmurut keskenään. Mausta seos persiljalla ja mustapippurilla. Lusikoi täyte munakoisokuoriin. Puolita tomaatit ja asettele ne munakoisojen päälle. Valuta vielä runsaasti oliiviöljyä täytteen päälle.

Paista munakoisoja uunissa 175 asteessa noin 45 minuuttia.

Leivoin pätkismuffinsseja Pirkan ohjeella. Taikina turposi yli äyräiden ja paperivuoasta huolimatta muffinssit jumittuivat peltiin kiinni. Kopistelin niitä irti, osa kärsi vaurioita, osa ei. Ehjät vein duuniin palaveripullaksi.

1 pss minipätkiksiä

3 munaa

3 dl sokeria

150 g voita

4 dl vehnäjauhoja

½ dl kaakaojauhetta (tummaa)

2 tl leivinjauhetta

1 ¾ dl maitoa

vaniljaa

Paloittele pätkikset ainakin kolmeen osaan. Vaahdota munat ja sokeri. Sulata voi ja lisää se taikinaan hieman jäähtyneenä. Sekoita kuivat aineet ja pätkispalat keskenään. Sekoita jauhoseos ja maito vuorotellen muna-sokerivaahtoon. Jaa taikina muffinssivuokiin (12 kpl) ja paista 200 asteessa noin 20 minuuttia.

juureksia punajuurella värjättyinä

Uunijuurekset

1 kg juureksia, lanttua, porkkanaa, punajuurta...

sipulia

rypsiöljyä

1 rkl tamarindia

suolaa, mustapippuria, ruohosipulia

Kuori ja paloittele juurekset. Pyörittele lohkot öljyssä, mausta suolalla ja pippurilla ja laita ne 160-asteiseen uuniin noin puoleksi tunniksi. Liota kuivattu tamarindi kuumaan veteen, siivilöi siemenet ja muut rötväkkeet ja ota sileä tahna talteen. Kuumenna öljyä vokissa. Lisää tamarindi ja uunijuurekset pannuun, pyörittele hetki, tarkista maku ja ripottele silputtua ruohosipulia päälle.

Rucolapyree

1 l rucolaa

iso persiljapuska

2 dl kermaa

1 valkosipulinkynsi

3 timjaminoksaa

suolaa, mustapippuria

Irroita persiljan lehdet ja varret. Keitä persiljanlehtiä ja rucolaa neljän minuutin ajan. Jäähdytä ne nopeasti kylmässä vedessä. Purista kaikki vesi pois. Laita kerma, valkosipuli ja timjami kattilaan ja keitä kunnes neste on haihtunut puoleen alkuperäisestä. Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen ja pyöräytä tasaiseksi. Mausta suolalla ja pippurilla.

Pekonilohi

Lohifileetä

1 pkt rasvaista pekonia

kourallinen suppilovahveroita

suolaa, valkopippuria

Leikkaa kala annospaloiksi. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Silppua pekoni ja sienet. Paista pekoni pannulla rapeaksi, lisää sienet ja jatka käristämistä. Nosta pekoni ja suppikset pannulta. Paista lohi nopeasti kypsäksi pekonin rasvassa.

Asettele lohi ja uunijuurekset lautasella ja ripottele sieni-pekonisilppua päälle, tarjoile rucolapyreen kanssa.

Luin tämäntyyppisen reseptin joskus jossain surffaillessani. Jaloviinan vaikutus broileriin jäi sen verran kaivelemaan mieltä, että päätin selvittää, kuinka broilerin käy. Hyvinhän sen kävi. Viinakset yleensäkin sopivat marinadeihin tosi hyvin. Makea kookos sopi voimakasta makua tasaamaan.

broilerin ohuita rintafileitä

½ -1 dl jaloviinaa

2 rkl juoksevaa hunajaa

½ dl soijakastiketta

½ dl oliiviöljyä

½ tlk kookosmaitoa

½ rkl currytahnaa

Sekoita marinadin ainekset ja laita fileet marinoitumaan vähintään neljän tunnin ajaksi. Ota fileet ajoissa huoneen lämpöön ja paista pannulla 3-4 minuuttia molemmilta puolilta. Kaada kookosmaito fileiden päälle ja keittele hieman kasaan. Mausta kastike mieleisellä currytahnalla, jallulla, suolalla ja pippurilla.

Virus iski viimein minuunkin. Ei nuhaa, ei yskää, ei saparoa ja siankorvia, ainoastaan kuumetta ja päänsärkyä. Aivot tuntuivat hölskyvän pääkopassa irrallisina ja silmäluomien raosta saattoi ainoastaan tirkistellä päivänvaloa. Pakko oli jäädä kotiin huilaamaan: Lepoasento sohvalta, TV päälle tuomaan rauhoittavaa taustahälinää, särkkäriä kitusiin ja untenmaille.

Kun heräsin, kokkaili Nigella uskomattomia herkkuja TV-ruudussa. Särky oli siinä vaiheessa helpottanut sen verran, että saatoin apaattisena tuijottaa kuinka ruoka toisensa jälkeen valmistui. Tuolloin minulla ei ollut aikomustakaan ruveta ruoanlaittoon, mutta jotain jäi silti muistiin. Kun olin jälleen tolpillani inspiroiduin kalapihvin tekoon. Kaikki alkuperäisen reseptin ainekset eivät taatusti ole mukana, mutta näin toteutuivat tölkkilohipihvit.

3-4 dl perunamuusia

2 tlk säilykelohta

tilliä

sitruunankuorta raastettuna

3 munaa

voita

öljyä

suolaa, kalamaustetta

tilliä

ruiskorppujauhoja

Tein ensin kunnon pottumuusin. Keitin kattiallisen jauhoista perunaa, survoin sen muusiksi, lisäsin voita ja erotin kalapihvejä varten 3-4 dl survosta. Jäähdyttyään, lisäsin perunan joukkoon munan, lohen, hienonnetun tillin ja mausteet. Sekoitin taikinan tasaiseksi ja leivoin siitä pihvejä. Pihvien on hyvä tässä vaiheessa kiinteytyä, joten laitoin ne kelmun päälle leikkuulaudalle ja jääkaappiin noin puoleksi tunniksi.

Rikoin kaksi munaa ja rikoin haarukalla niiden rakenteen. Kastoin pihvit yksitellen ensin kananmunassa ja sitten korppujauhoissa. Paistoin pihvit runsaassa voi-öljyseoksessa.

Munakoisoja voi itkettää ennen valmistusta, jolloin rakenteesta tulee pehmeämpi ja ruoka tuntuu suussa mukavammalta. En sitten tiedä, ovatkohan munakoisot olleet ennen kitkerämpiä, mutta ainakin minun suuhuni maku on niin mieto, ettei itketystä valttämättä tarvitse tehdä.

Tähän tarvitaan:

2 munakoisoa

2 isoa sipulia

2-3 pihvitomaattia

100g parmesanjustoa, raasteena

voita, musta- ja valkopippuria, suolaa

Leikkaa munakoisot, sipulit ja tomaatit viipaleiksi.

Kuullota sipulit voissa, mutta älä annan niiden ruskistua. Levitä sipulit voidellun vuoan pohjalle tasaisesti. Lado munakoisot ja tomaatit sipulin päälle. Mausta suolalla ja pippurilla ja ripottele päälle juustoraaste. Gratinoi 15-20 minuuttia 225-asteisessa uunissa.

Taimen tuli torilta heräteostoksena. Vahinko vain, että kalakauppias oli kovin harvasanainen, kun kyselin valmistusvinkkejä, toisinaan kalakauppiailla on ihan sikahyviä (yllätys) ajatuksia siitä, miten kala kannattaa laittaa. Tämä taimen on valmistettu useamman ohjeen sekamelskalla.

1 taimen

1 lime, kuori ja mehu

merisuolaa

valkopippuria

ruohosipulia

voita

Huuhdo ja kuivaa kala. Voitele uunivuoka öljyllä. Leikkaa kana nahkaan poikkiviillot. Raasta limen kuori ja silppua ruohosipuli. Mausta kala sisältä ja ulkoa limen mehulla, kuorella ja ruohosipulilla. Lisää suolaa ja pippuria ja anna maustua 20 minuuttia. Laita voinokareet nahan viiltoihin ja paista kalaa 200 asteisessa uunissa noin 25-30 minuuttia tai kalan koosta riippuen pitempäänkin.

Kalan lisäkkeenä syötiin kevyttä kasvista:

200g sokeriherneitä

1 kurkku

1 iso vihreä omena

1 fenkoli

2 pientä salottisipulia

voita

Kuori ja halkaise kurkku, poista siemenet. Suikaloi kurkku, ripottele pinnalle suolaa ja jätä siivilään valumaan. Kuori ja viipaloi sipuli ja omena, suikaloi fenkoli. Kuullota fenkolia ja sipulia voissa, lisää omena, herneet ja valutettu kurkku. Mausta lisäke valkopippurilla ja lisää suolaa tarvittaessa.

Sain Appelsiineja ja hunajaa -blogista tunnustuksen, kiitos Yaelian!

Tunnustukseen liittyi myös tehtävä

Kun tämän palkinnon saa niin täytyy tehdä seuraavat 7 kohtaa:
Kiitä sitä jolta sait tunnustuksen
Kopioi kuva ja liitä blogiisi
Laita linkki keneltä sait tunnustuksen
Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä
Anna tunnustus seitsemälle
Linkitä nämä blogissasi
Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta

Seitsemän asiaa minusta:

1. Leikkautin elämäni ensimmäisen otsatukan kesällä, enkä luovu siitä IKINÄ

2. Jos voisin, nukkuisin vähintään yhdet päikkärit vuorokaudessa

3. Minua on kutsuttu martta-insinööriksi. Viihdyn erittäin hyvin yksin, puuhastellessani tarpeettomia "keksintöjä".

4. Suunnittelen suurta maallemuuttoa, haaveilen omasta kesäkeittiöstä ja leikkimökistä Siiviläsuulle

5. Ostelen mielelläni lastenvaatteita ja laukkuja

6. En osaa päässälaskuja

7. Viimeisen kahden vuoden aikana olen lukenut vain yhden kirjan ja sekin oli norjalainen dekkari. En pysy juonessa mukana, kun nukahdan jo parin rivin jälkeen.

Tässä siis seitsemän asiaa minusta. Kaikki blogissani vierailevat saavat vapaasti ottaa haasteen vastaan, mutta en suoranaisesti kohdista tätä kenellekään. Olkaa hyvät, paljastuksianne kaivataan!