Ilahduttavaa, että hiljentyneessä blogissani hiippailleen edelleen joku...Olen aloittanut uuden blogielämän osoitteessa http://norsunmuisti.blogspot.com/. Uusi blogi sen vuoksi, että tarkoitus oli kirjoittaa muutakin kuin ruokaohjeita, lähinnä verbaalisesti lahjakkaan 4-vuotilaan sutkautuksia, mutta ainakaan toistaiseksi en ole ihan hirveästi muusta kirjoittanut kuin ruoasta - on se sapuska vaan niin tärkeää :) 

...toisaalta muffinssit olivat 3-vuotiaalle järkyttävän sotkuista syötävää, joten en ole vielä ihan varma teenkö näitä sittenkään.

Oivallinen pakkaspäivän pataruoka.

Tarvitaan

600g lampaanpaistia

4 tl maustesekoitusta(ohje alla)

suolaa

1 ½ l lihalientä

pala inkivääriä

1 punasipuli

4 kynttä valkosipulia

2 porkkanaa

sellerinvarsi

1 lanttu

oliiviöljyä

300g tomaattimurskaa

4 rkl hunajaa

10 taatelia

4 oksaa timjamia

kanelitanko

Tee maustesekoitus

Yhdistä 1 teelusikallinen kanelia, kurkumaa, kuminaa, paprikajauhetta, kardemummaa ja neilikkaa. Paahda kokonaiset mausteet (jos käytät) miedolla lämmöllä kuivala pannulla, niin maut irtoavat, hiero huhmareessa jauheeksi ja sekoita muiden mausteiden joukkoon.

Paloittele liha kuutioiksi ja mausta tekemälläsi mausteseoksella, lisää suolaa ja pippuria.Kuori ja hienonna inkivääri, silppua sipuli ja valkosipuli ja lisää ne lihojen joukkoon. Anna lampaan maustua noin 5 minuuttia. Ruskista lammaskuutioita oliiviöljyssä pannulla.

Kiehauta lihaliemi, lisää joukkoon hunaja ja tomaattimurska. Laita lammaskuutiot pataan ja lisää joukkoon taatelit, timjami ja kanelitanko.

Ainekset odottelevat lihalientä

Kaada päälle lihaliemi ja kypsennä pataa 155 asteisessa uunissa kannen alla noin tunnin ajan.

Lisää joukkoon paloitellut juurekset ja jatka kypsentämistä kunnes ne alkavat olla sopivan pehmeitä (noin tunnin ajan).

Valmista lisäkkeeksi minttujugurttia

2 dl turkkilaista jugurttia

1 kynsi valkosipulia

½ -1 kurkku

1 rkl hunajaa

¼ puntti minttua

suolaa ja mustapippuria

Kuori kurkku, poista pehmeä keskusta ja raasta se. Hienonna valkosipuli ja minttu. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja tarjoile padan lisäkkeenä. Lisäksi voisi keitellä ohraa tai riisiä, mutta minä en tuntenut siihen erityistä tarvetta, minun mielestäni pata oli ihanaa sellaisenaan.

Erityisalojen Asiantuntijan toppuuttelusta huolimatta päädyin viime viikolla kokeilemaan jo kauan kaipaamaani aurajuustojäätelöä. Valinta Aura-päärynäyhdistelmän ja Aura-pipariyhdistelmän välillä tapahtui ihan viimehetkillä, kun Siiviläsuu alkoi vinkua toista jäätelöön tarkoitettua päärynää itselleen. Annoin päärynän Siiviläsuulle, kun hän sitä niin hartaasti anoi. Epäilin, ettei hän jaksa syödä päärynää enää ruoan päälle, mutta sainpahan pojan pois jaloista pyörimästä. Koska minulla oli enää yksi jäätelöpäärynä, muuttui valinta piparin ja päärynän välillä suht helpoksi. Yksi hedelmä ei riittäisi jäätelöä maustamaan, joten piparkakku oli tässä tapauksessa ainoa mahdollinen vaihtoehto. Perusjäätelö on tehty Ariete -jäätelökoneen reseptivihon ohjeilla.

Tee ensin perusjäätelö:

3 keltuaista

4 dl punaista maitoa

150 g sokeria

2 dl kermaa

Lisäksi

aurajuustoa

piparkakkuja

Mittaa maito ja kerma kattilaan. Lämmitä seosta varovasti kiehumispisteeseen. Siirrä kattila levyltä heti, kun kerma-maito on kiehahtanut. Vatkaa keltuaiset ja sokeri kovaksi vaahdoksi. Lisää lämmin kerma-maitoseos keltuaisvaahdon joukkoon ohuena nauhana jatkuvasti sekoittaen. Kaada seos puhtaaseen kattilaan ja lämmitä varovasti, matalalla lämmöllä, jatkuvasti sekoitellen kunnes seos paksuuntuu. Kun lusikkan pintaan jää seoksesta kohtalaisen paksu kalvo, pitäisi seoksen olla valmista. Paksuuntumisen tuntee myös näpeissä, kun on pari kertaa keittänyt kokkelia. Jäätelön keitossa tarvitaan varovaisuutta ja kärsivällisyyttä, mutta toisaalta kiisseliä on rentouttavaa sekoitella, se vaatii kaiken huomion.

Jäähdytä seos kunnolla ja valuta pienireikäisen siivilän läpi ennen jäätelökoneseen laittoa.

Murustele piparkakkuja ja aurajuustoa, molempia noin desilitran verran. Laita jäätelökoneeseen valmistumaan ja lisää aura- ja piparimurut vasta valmistuksen loppuvaiheilla.

Ihmettelen, että maltoin jättää lusikallisen kuvattavaksi

Tästä tuli aivan älyttömän hyvää, ihan paras valmistamani jätski. Mikä hauskinta, jäätelö aiheutti ansaitsemaansa hämmennystä ruokavieraitteni keskuudessa. Luulen, että hekin pitivät saamastaan.

Kerrottakoon nyt vielä, että tämän postauksen kokoon raapiminen innoitti minut etsiskelemään sitä päärynää, jonka annoin tuolloin viikko sitten Siiviläsuulle. Muistin yht'äkkiä että päärynän pureminen vaihtui jäätelökuormasta syömiseen myös Siiviläsuun osalta. Etsintöjen jälkeen löysin jotain päärynää muistuttavaa potkutteluauton takakontista. Päärynä ei ole kuitenkaan täydellisesti unholassa, aura-päärynäjäätelö saattaa olla Arskan seuraava sekoitus.

Muistaakohan kukaan muu enää Mövenpickin kookos-suklaa -kausimakua jostain vuosituhannen vaihteesta? Minä muistan. Muistan sen talven, kun pakastimessa oli aina tätä kyseistä tuottetta. Asuin silloin noin kilometrin päässä työpaikastani ja kuljin työmatkan kävellen hoitaen kauppa-asiat työmatkan varrella olevissa kaupoissa. Lopputalvesta, kun tuotetta ei aina lähkaupoista löytynyt, kulki kauppamatka vieraisiin kaupunginosiin ja outoihin puoteihin. Senkin muistan, että Annankadun Sesto oli viimeinen paikka, mistä jäätelöä löytyi, sen jälkeen tuote oli loppu. En voinut käsittää, miksi sen valmistus lopetettiin. Tuon talven jälkeen, en ole kookos-suklaajäätelö saanut, ennen tätä päivää. Arska muutti kaiken, kookosjäätelö on syntynyt uudestaan.

Ainekset

6 dl kookosmaitoa

1 dl sokeria/makeutusta

6 munankeltuaista

1 ½ dl kookoshiutaleita

1 ½ dl kermaa

1-2 rkl Malibua

150g tummaa suklaata (väh.70%)

Kaada kookosmaito kattilaan ja lämmitä varovasti, sekoita tasaiseksi. Vaahdota keltuaiset ja sokeri. Lisää kookosmaito ohuena nauhana, koko ajan sekoittaen keltuaisvaahdon joukkoon. Kaada seos puhtaaseen kattilaan ja hauduta 10-15 minuuttia jatkuvasti hämmentäen kunnes seos sakenee. Tässä kohtaa piilee vaaran paikka: älä keitä, kiehauta tai anna pulpahtaa, ettei tuotos juoksetu.

Ota seos liedeltä ja sekoita kookoshiutaleet joukkoon. Sekoita ja jäähdytä hyvin. Vatkaa kerma, lisää siihen Malibu ja sekoita kermavaahto jäähtyneeseen kookosmaito-keltuaisseokseen. Raasta tai murustele suklaa pieniksi muruiksi. Huomasin, että parhaat murut tulee veitsellä pilkkoen, kun suklaa on ensin käynyt pakastimessa kovettumassa.

Valmista jäätelö koneessa, lisää suklaamurut vasta lähes valmiiseen jäätelöön, ettei suklaa pysyy murusina.

Meni jo, mitään ei ole enää tehtävissä...

Makuelämyksen kannalta on tärkeää, että suklaa säilyy sattumina, jotka avautuvat kookoksen maun joukkoon vasta suussa. Malttamattomana minä lisäsin murut liian aikaisin ja suklaa sekoittui jäätelöön jonkin verran, mutta tälläkään en täysin onnistunut pilaamaan kookoksen ja suklaan liiton synnyttämää onnentunnetta.

Koen erityisen hankaliksi ne tilanteet, jolloin joudun kauppaan tuntematta jääkaapinsisältöä ja mikä vielä pahempaa, tietämättä mitä laittaa ruoaksi. Minulle tulee kaupassa aniharvoin mitään loistoideoita, jos niitä nyt koskaan tulee muutenkaan.

Vaelsin siis uudesa lähikaupassamme, Siiviläsuu ”kovissa kärryissä”. Kovat kärryt ovat tietyt ostoskärryt, joissa pienet asiakkaat nököttävät autoa muistuttavassa kopperossa kärryjen nokassa. Lähikaupassamme on kymmenkunta tämäntyyppisiä kulkupelejä, mutta jostain syystä vain kahdet niistä ovat ns. ”kovat kärryt”. Kukaan muu kuin Siiviläsuu ei tiedä, mikä erottaa muut kopperokärryt kovistä kärryistä, mutta ero vaikuttaisi olevan merkittävä.

Minulla oli epämääräinen muistikuva kalaruoasta, johon tuli ainakin hunajaa, aprikooseja ja manteleita, sekä kapriksia. Kapris on sellainen tuote, jota meillä on aina ja aina sitä kuitenkin varmuuden vuoksi ostetaan, en siis ottanut sitä nyt. Kalaa sai vain valmiina fileinä, joten sellaista tuli myös koviin kärryihin, vaikka ohjeessa oli kauniita kokonaisia päineen ja nahkoineen. Nyt oli kiire, joten fileet saattoivat olla nopeampi tie valmiiseen ateriaan.

Kotiin tultuani havaitsin, ettei meillä ollut kapriksia. Miten ihmeessä, kun meillä on niitä aina ja liikaa, kaprikset korvattaisiin oliiveilla, keltaiset rusinat ruskeilla ja tuoreet aprikoosit kuivatuilla. Mitähän muuta puuttui? Aikaa. Kalan kanssa tarjottavat sitruunat olisi pitänyt pikkelöidä jo hyvissä ajoin, joten se jäisi kokonaan tekemättä. Tästä tulisi ruoka, joka valmistuisi Pikku Kakkosen aikana.

Hunaja-mantelikalaa ja uuniporkkanoita

Kala

Vaalealihaista kalaa fileinä (siikaa)

suolaa, sokeria, pippuria

8 kpl timjaminoksia

6 kuivattua aprikoosia

1 sipuli

1 dl manteleita, paahdettuina

1 dl rusinoita

mustia oliiveja

hunajaa

oliiviöljyä

Voitele uunivuoka oliiviölyllä ja asettele fileet vuokaan. Mausta kala suolalla, sokerilla ja pippurilla ja asettele timjaminoksat kalojen päälle. Puolita aprikoosit ja viipaloi sipuli renkaiksi. Asettele aprikoosit ja sipulirenkaat kalojen päälle. Paahda mantelit kuivalla pannulla ja silppua oliivit. Ripottele rusinat, mantelit ja oliivisilppu vuokaan. Valuta päälle oliiviöljyä ja hunajaa. Paista kaloja 160-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.

Porkkanat

Kuori 8 kpl porkkanoita ja leikkaa pitkittäin vähintään neljään osaan. Valele porkkanat voisulalla ja hunajalla ja mausta suolalla, mustapippurilla ja muskotilla. Kypsytä porkkanoita uunissa kalojen kanssa omassa vuoassaan.

Feta-jugurttikastike

100g fetajuustoa

3 rkl turkkilaista jugurttia

2 rkl sitruunamehua

Sekoita ainekset sauvasekoittimella kastikkeeksi.Tarjoa kala fetakastikkeen, porkkanoiden ja sitruunaviipaleiden kanssa.

Valmiin annoksen maun arvostelukyky heikkenee ruokaa laittaessa, joten uskon puoliskoani: tämä oli aivan erityisen hyvää!

Uusin Glorian ruoka & viini -lehti oli jälleen täynnä vastustamattomia reseptejä. Lohturuokaa -teema lämmitti talvimyrskyn kourisssa värjöttelevää lukijaansa jo pelkkänä ajatuksena ja menu tunnissa -artikkeli houkutteli heti kokeilemaan chilillä ja ilmakuivatulla kinkulla peiteltyä lohta.

Minä ja lohi emme ole aina mahtuneet saman pöydän ääreen, mutta menestyksekkään lohiprojektin seurauksena olen oppinut syömään sitä jopa ihan hyvällä ruokahalulla. Uusi taitoni ilahduttaa minua kovin, sillä monet kalat paisuttavat kauppalaskua tuntuvasti. Lohi on aina suht edullista, yleensä jopa tarjouksessa. Myös Siiviläsuun siiviläsuuhun lohi uppoaa hyvin, vaikka muu ruoka jäisi lautaselle. Olen muokannut Glorian reseptiä kaksivuotiaan makuhermoja silmälläpitäen, eli korvasin tulisemman chilitahnan makealla Pirkan sweet chili -kastikkeella.

Chilillä ja ilmakuivatulla kinkulla peitelty lohi

600-800 g lohifileetä

4 viipaletta ilmakuivattua kinkkua

suolaa

makeaa chilikastiketta (tai sambal oelekia alkuperäisen reseptin mukaan)

timjaminoksia

Poista fileestä nahka ja leikkaa se neljäksi yhtä suureksi palaksi. Sirottele lohiviipaleille suolaa ja sivele chilikastiketta pintaan. Aseta timjamnoksat kalapaloille ja peitä viipaleella ilmakuivattua kinkkua.

Aseta kalat leivinpaperin päälle uunipellille ja paista 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.

”Tunnin menun” fenkolihöystö

2 fenkolia

1 sipuli 3 valkosipulinkynttä

4 kypsää tomaattia

1 dl Pirkka aurinkokuivattuja kirsikkatomaatteja

1 dl valkoviiniä

suolaa, mustapippuria, oliiviöljyä

Putsaa ja suikaloi fenkoli. Kuori ja suikaloi sipuli, murskaa valkosipulinkynnet. Kuutioi tomaatit. Kuullota fenkolia ja sipulia kasarissa kunnes fenkoli on sopivan kypsää. Tähän ei mielestäni mene kahtakymmentä minuuttia, kuten ohjeessa, mutta kypsyys lienee makuasia. Lisää valkosipuli, tomaatit ja kuivatut tomaatit. Mausta valkoviinillä, suolalla ja pippurilla. Hauduta vielä viitisen minuuttia, tarkista maku ja tarjoile lohen kanssa.

Jäätelökone Arska on lunastanut paikkansa sydämissämme. Se on aina valmiina kuin partiopoika, itsejäädyttävä, supertehokas, kaunis ja kiiltävä, oikea jäätelökoneiden Rolls-Royce.

Arskan työskentelyä on ihana katsella...

Tämä on helppo jääteöresepti ilman jännitysmomenttia siitä, tuleeko munamaidosta kokkelia vaiko ei. Jätski pisti kielen kippuralle, joten sokerimääriä kannattaa tarkistaa oman maun mukaisiksi. 

Lime-mascarponejäätelö:

2 limeä

250 g mascarponejuustoa

250 g maitorahkaa

1 dl makeutusainetta (tai tomusokeria)

1 ½ dl kuohukermaa

Pese limet hyvin, raasta kuori ja purista mehu. Sekoita kuoriraaste, mehu, mascarpone ja maitorahka hyvin keskenään. Sekoita joukkoon makeutusaine. Sekoittamiseen kannattaa käyttää vatkainta, sillä mascarpone jää helposti paakuiksi. Jos käytät tomusokeria, lisää se siivilän läpi.

Vatkaa kerma, lisää se rahka-mascarponeseokseen ja anna koneen hoitaa loput.

Jäätelön voi valmistaa myös ilman konetta. Tällöin rahka-mascarponeseos laitetaan kannettomassa astiassa pakastimeen ja pakastetaan kunnes se alkaa kovettua reunoista. Tämän jälkeen seos veivataan tasaiseksi yleiskoneella ja joukkoon sekoitetaan kermavaahto. Jäätelöä pakastetaan kunnes se on kovaa.

"Taasko saadaan kanasalaattia?" Kysyi Laihduttaja. "Taas" vastasi laihduttaja itselleen ja iski hampaansa ahnaasti kiinni annokseensa:

Kana-pekonisalaatti

2 broilerin rintafileetä

4 viipaletta pekonia

100g saksanpähkinöitä, paahdettuina

2 päärynää

sitruunamehua

vesikrassia

salaatteja, esim. rucolaa

oliiviöljyä

hunajaa

suolaa, pippuria

Asettele pekoniviipaleet foliolla vuoratulle uunipellille ja paista rapeiksi kuumassa uunissa grillivastuksen alla. Jäähtyneet pekoniviipaleet leikataan noin sentin paksuisiksi suikaleiksi.

Paloittele broilerin liha ja paista pannulla tai wokissa kypsäksi. Broilerinpalat laitetaan marinoitumaan seokseen, jossa on oliiviöljyä, sitruunamehua, juoksevaa hunajaa, suolaa ja pippuria.

Saksanpähkinät paahdetaan kuumalla rasvattomalla pannulla kunnes ne ovat saaneet hieman väriä pintaansa.

Päärynät kuoritaan, niistä poistetaan siemenet ja ne viipaloidaan pitkittäin. Päärynäviipaleet valellaan tummumisen ehkäisemiseksi sitruunamehulla.

Salaatti asetellaan lautasille. Kanan marinointilientä voi pirskotella salaatin päälle kastikkeeksi, siihen tarkoitukseen sopii myös hyvä oliiviöljy.

Blogini nimi voisi aivan hyvin olla Munakoiso, sen verran usein tulee siitä kirjoiteltua.Tämä resepti on taas munakoisoa käsittelevästä kirjasta nimeltä "Taivaallinen munakoiso".

Sisilialainen munakoisohöystö, Caponata siciliana. Olen kylläkin käynyt Sisiliassa, mutta vahinko vain, ei tullut maistettua tätä herkkua. Nyt jos tulisi lähtö sinne, tilaisin ravintolasta ensitöikseni caponatan.

Munakoisohöystö

2 isoa munakoisoa

1 pienehkö sipuli

4 valkosipulinkynttä

5 isoa ja erittäin hyvin kypsynyttä tomaattia

100g mustia kalamata oliiveja

1 sellerinvarsi

¾ dl valkoviinietikkaa

50g kapriksia

Puhdista jaleikkaa munakoisot paksuiksi viipaleiksi. Ripottele viipaleiden päälle suolaa ja ”itketä” puolisen tuntia. Itkettäminen ei ole välttämätöntä, mutta vähentää tarvittavan öljyn määrää.

Itke vain pieni munakoiso, kohta minä syön sinut suureen suuhuni....

Silppua sipuli ja valkosipuli, puhdista ja viipaloi sellerinvarsi. Poista oliiveista kivet ja pilko pieniksi paloiksi.

Kalttaa tomaatit ja purista ne siivilän läpi. Talvella ei välttämättä löydy sopivia tomaatteja, sillä niiden pitää olla tosi pehmeitä tähän tarkoitukseen. Helpompaa lienee käyttää säilykkeenä myytävää valmista paseerattua tomaattia.

Kuullota sipulia oliiviöljyssä pannulla. Lisää tomaatti ja sellerit. Keitä soosia miedolla lämmöllä kunnes se on sakeaa. Lisää viinietikka ja jatka kypsentämistä kymmenisen minuuttia. Lisää oliivit ja huuhdotut kaprikset.

Poista suola ja neste munakoisojen pinnalta ja leikkaa viipaleet kuutioiksi. Kypsennä munakoisokuutioita oliiviöljyssä toisella pannulla. Yhdistä munakoisot ja kastike ja jatka kypsentämistä vielä hetken ajan. Lisää tarvittaessa suolaa. Anna makujen tasaantua puolisen tuntia ja tarjoile.

Siiviläsuu sai lentsun. Palasin vuosi sitten töihin ja tämä oli ensimmäinen kosketus ”normaaliin” pikkulapsen äidin elämään räkänokkineen ja lapsisairas -päivineen. Virus iski jo edellisen viikon lopulla ja vietimme torstaita vällyjen välissä, molemmat kuumeisina, sekä äiti, että lapsi. Perjantaina Siiviläsuu tuntui olevan terve, mummo hyppäsi hoitoremmiin ja minä käväisin töissä hoitamassa pari ns. kiireellistä asiaa. Viikonloppuna oltiin mukamas terveitä, mutta maanantain vastaisena yönä Siiviläsuun kuume nousi jälleen. Maanantai meni isin kanssa kotona ja illalla käväistiin oikealla lääkärillä. Odotushuoneessa Siiviläsuu oli kovin huolissaan punnitsemisesta. Punnitseminen tuntuu olevan rokotustakin pahempi uhka pienen miehen elämässä. Ymmärrän Siiviläsuuta täysin, minäkin ihoan vaakaa.

Tiistaina Siiviläsuu heräsi vaille yhdeksän. Ensimmäisenä hän mietti, onko nyt kesä. Aivan kuin hän toivoisi olevansa talviunta nukkuva muumi, joka vaipuu uneen kinosten keskellä ja herää ihanaan kesäaamuun Linnanmäkineen ja Korkeasaarineen. Mikä pettymys, tiistaina ei vielä ollut kesä, päin vastoin lunta oli tulla tupruttanut koko aamun, eikä loppua näkynyt.

Lohturuokaa

Pieni poikani ei ollut moneen päivään syönyt juuri mitään ja päätin yrittää taivutella häntä syömään makaronivellin voimalla. Muistan itse lapsuudestani, että parasta lohturuokaa oli makaronivelli. Olemme veljeni kanssa järjestäneet jopa laajamittaisen mielenosoituksen makaronivellin puolesta. Marssimme banderollien ja plakaattien kanssa keittiössä ja husimme iskulauseita: ”Vaadimme makaronivelliä!”Makaronivelli oli ainoa asia, mikä sai riitaisan sisarusparin yhdistämään voimansa kaurapuuron hirmuvaltaa vastaan. Makaronivelli tepsi myös Siiviläsuuhun. Lusikallinen toisensa jälkeen löysi tiensä pieneen kitaan ja mies vahvistui silmissä.

Nallet liemessä

Makaronivelli

½ l maitoa

1 dl (tummaa) makaronia

vajaa 1 rkl vehnäjauhoja

suolaa, sokeria

Lämmitä maito teflonkattilassa kiehumispisteeseen ja lisää makaronit. Keitä miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia, kunnes makaronit ovat kypsiä. Vellimakaroni saa olla kypsää, ei al dente vaan suht lötkö. (Anteeksi, saapasmaan hienostunut pastakulttuuri.) Sekoita jauhot pieneen määrään maitoa ja lisää vellin joukkoon, anna pulpahtaa pari kertaa. Lisää maitoa, jos velli on liian paksua.

Muisteloita

Aamupalan jälkeen muisteltiin kesää valokuvien avulla. Katseltiin kaikki mahdolliset kuvat Siiviläsuun elämän varrelta. Siiviläsuu rakastaa omaa kuvaansa ja ääntään. Hän nauroi kippurassa viime kesäisille rantavideoilleen ja hekotteli omille hölmöille ilmeilleen. Huumorimiehiä, pidän siitä, että ihminen osaa nauraa itselleen. Minua ei koskaan omat valokuvat naurata, pikemminkin itkettää. Miten ihmeessä minä näytän aina aivan nuijalta joka kuvassa? Onko vika kamerassa vai kuvaajassa?

Lisää lohturuokaa

Siiviläsuu on perisuomalainen mies. Hän rakastaa makkaraa. Lounaaksi suuhun poimittiin siskonmakkarakeiton siskonmakkarat.

Välipala

Banaanit olivat jääneet tummumaan ja tein Perhe-lehden ohjeella banaani-porkkanamuffinsseja, tai muffineja. Onko muffinssin virallinen nimi muffini, vai miksi reseptit kulkevat niin usein sillä nimellä? Käytän mieluummin muffinssi -nimeä, tai muhvetti, kuten Siiviläsuu sanoo. Muffiini on jotenkin liian vaisu nimitys ihanan kuohkealle, vuoastaan tursuavalle leivonnaiselle, muffinssille.

Banaani-porkkanamuffinssit

2 munaa

1 ½ dl oliiviöljyä

1 ½ dl ruokosokeria

2 kypsää banaania soseutettuna

2 porkkanaa raastettuna

2 dl spelttijauhoja

1 ½ dl vehnäjauhoja

2 tl soodaa

¾ dl auringonkukansiemeniä rouhittuna

2 tl kanelia

½ tl suolaa

vaniljaa

Vaahdota munat ja sokeri. Lisää öljy vaahdotuksen aikana. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää vaahtoon banaanisose ja porkkanaraaste, sekä jauhoseos. Sekoita nopeasti. Jaa taikina muffinssivuokiin ja paista 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.

Minulta on tämä muffinssin teko alkanut sujua, kun hankin kunnollisen mittalusikkasarjan. Teelusikallinen soodaa mitattuna teelusikalla tai mittalusikalla voivat olla aivan erimääriä. Tavallinen teelusikka on usein aivan liian pieni ja muffinssit eivät kohoa kunnolla, mutta nyt siis onnistuivat ihanasti.

Reikiä siivilässä?

Siiviläsuu on reipas poika, mutta puoliltapäivin hänellä alkoi ilmetä huolestuttavia käytöshäiriöitä. Vastoin kaikkia odotuksia söi kokonaisen porkkanan. Olen kahden vuoden ajan tarjonnut vihanneksia syötäväksi ihan joka ikinen päivä hyvin laihoin tuloksin. Olisko tuo vihdoin oppinut porkkananpurentaan, tai sitten tauti on lahottanut pojan jäärän pään.

Lapsityövoimaa

Lounaan jälkeen leppoisa sisälläolo alkoi tylsistyttää molempia ja laitoin lapsen imurointihommiin ja korjaamaan mopoa.

Äiti-lapsipäivä oli suloinen muistutus siitä, millaista oli olla lapsen kanssa kotirouvana. Onhan se ihanaa, mutta kyllä töissä pääsee niin paljon helpommalla. Miten mukavaa onkaan uinuttaa lapsonen päiväunille, keittää kahvit ja surffata netissä. Voi kunpa se pieni riiviö ei ihan vielä heräisi....

Siiviläsuu on heikkona kaupan kerroskiisseliin. Miten lie siihen oppinutkin, kun meille ei juurikaan eineksiä osteta. Joskus on kuitenkin ostettu ja siihen jääty koukkuun. Koska pakastin pursuaa edelliskesän marjoja ja kaupan kiisseli pursuaa sokeria, päätin valmistaa tätä suuren suosion saanutta herkkua ihan itse.

Valitettavasti kerroskiisselin kanssa kävi kuten pinaattilettujenkin: Äiti suuressa rakkaudessaan paistoi lapselleen ihania lettuja, jonka seurauksena lapsi kierähti lattialle potkiskelemaan ja huutamaan: ”Ei kun niitä toisia lettuja!” ...siis mitä toisia? Saarioisen äidin tekemiä tietenkin. Niitä ”sopivia” ei ”kilpeitä” vaan ”sopivia”. Olen ällistynyt. Miten minun lettuni voivat olla ”kilpeitä”? Voivatko letut ylipäänsä olla ”kilpeitä” (kirpeitä suom.huom.) Ymmärrän, että kerroskiisseli voi olla kirpeää, mutta että myös pinaattiletut. Outo juttu.

Kirpeä mansikka-kerroskiisseli

Mansikkakiisseli

½ l vettä
pakasterasiallinen mansikoita
½ dl (hedelmä)sokeria
2-3 rkl perunajauhoja + 3 rkl vettä

Vaniljakiisseli
1/2 l maitoa
1/2 dl (hedelmä)sokeria
n.2 rkl maizenaa
vaniljaa

Mittaa kattilaan vesi, mansikat ja sokeri. Anna kiehua hiljalleen, kunnes marjat alkavat soseutua. Soseuta loppuun sauvasekoittimella tai haarukalla, riippuen miten soseena mansikat haluat. Laita takaisin liedelle.
Sekoita perunajauhot ja vesi keskenään ja lisää se ohuena nauhana höyryävän kuumaan nesteeseen. Anna pulpahtaa. Tarkista maku.

Valmista vaniljakiisseli: Mittaa kattilaan maito ja sokeri, sekä maizena.
Anna kiehua miedolla lämmöllä muutaman minuutin ajan. Mausta valmis kiisseli vaniljalla. Tarkista maku. Anna jäähtyä. Jaa annoskulhoihin ensin jäähtynyt vaniljakiisseli. Valuta pinnalle mansikkakiisseli ja jäähdytä hyvin ennen tarjoilua.
 

Härkäviikkojen kevennysteema jatkuu. Joku voisi ajatella, ettei homejuusto kuulu keventäjälle, mutta minun tapauksessani kuluu, toisin kuin viinirypäleet, jotka jätin omasta annoksestani vähän vähemmälle. Jos ei pidä selleristä, kuten minä, tämä salaatti on oiva tuotos totutella sen makuun. Selleri ja voimakas juusto sopivat hyvin yhteen.

En laittanut ohjeensen mitään määriä, sillä mielestäni salaatti kasataan kulloisenkin mielihalun mukaan. Ohje on muunnelma ”Vähällä vaivalla salaatteja” -kirjan reseptistä, kirja-alen satoa tämäkin.

Tarvitaan:

Rucolaa

Mizunaa tai muuta salaattia

Sellerinvarsia

Kurkkua

Lehtipersiljaa

Saksanpähkinöitä

Broilerin rintafileitä

Stiltonjuustoa

Viinirypäleitä

Pilko ja paista rintafileet. Jos on aikaa ja halua, lihan voi marinoida. Laitoin palaset hetkeksi marinadiin, jossa oli vain sitruunamehua, soijaa ja hunajaa. Maku ei ollut kovin voimakas, eikä ollut tarkoituskaan, sillä selleri ja juusto ovat pääroolissa.

Huuhdo ja kuivaa salaatinlehdet. Siisti ja viipaloi sellerinvarret. Viipaloi kurkku, puolita rypäleet ja sekoita ainekset keskenään. Mausta suolalla ja pippurilla.

Tee kastike:

Laita kannelliseen purkkiin oliiviöljyä, kourallinen silputtuja tuoreita yrttejä, dijonsinappia ja balsamiviinietikkaa. Ravista ja anna makujen tasaantua jääkaapissa tovi. Pirskota kastiketta valmiiden salaattiannosten päälle.

Huomasin pohtineeni kokonaisen vuoden ja yhden päivän Risulinnan karppileivän leipomista, ennen kuin ryhdyin tuumasta toimeen. Suunnitelmallisuus lienee hyveeni, tai sitten en vain ole tuntenut tarvetta vaihtoehtoleivälle. Saan hyvin laitettua leivänpäälisiä, kinkkua ja juustoa suuhuni ilman kuljetintakin ja viiden vuoden vähäleipäisyyden jälkeen sitä ei edes kaipaa. Nyt inspiroiduin kuitenkin leipomispuuhiin ja hyväähän siitä tuli. Rieskaa, ei ehkä niinkään leipää, mutta maukasta.

Voi sulaa lämpimällä karppileivällä

Tein leivän tarkalleen ohjeen mukaan. Laitoin ½ dl jauhettuja manteleita ja ½ dl jauhettuja auringonkukansiemeniä.

Jauhoin mantelit ja siemenet jauhoksi kivihuhmareessa, josta ne keräsivät leipään viime ruoanlaittokerran fenkoliaromin. Jauhoin jauhot käsipelillä, koska pitkällisen henkien taiston jälkeen olin saanut uhmaikäisen Siiviläsuuni päiväunille, enkä suurin surminkaan halunnut hänen heräävän Bamixin myllyn korvia vihlovaan ujellukseen. Matalaäänisempi tehosekoitin puolestaan on muuton jäljiltä jossain peräkaapissa, enkä laiskuuttani jaksanut kaivaa sitä esiin. Leipään tuli siis ihana fenkolin aromi, kiitos lasikuuteni.

Tottahan kirja-alesta tarttui matkaan muutakin kuin aletuotteita. Yksi ostos oli Marja Lindforsin ”Täydellinen munakoiso”. Alkuteksteissä kirjailija mainitsee syöneensä ja kuvanneensa kirjaa varten yli 70 munakoisoruokaa. Onneksi (tai epäonneksi) ihan jokainen niistä ei ole päätynyt kansien väliin, sillä minun oli aivan älyttömän vaikeaa valita millä aloittaa. Arpa ratkaisi kilvan täytettyjen munakoisojen hyväksi.

Sheikh el mehshi (neljälle)

4-6 munakoisoa

suolaa

oliiviöljyä

10 kirsikkatomaattia

Hashuwi -jauhelihatäytettä

Liemi

½ l vettä

3 rkl tomaattipyreetä

mustapippuria, suolaa, kanelia

Hashuwi -jauhelihatäyte

2 isoa sipulia

6 valkosipulinkynttä

50g pinjansiemeniä paahdettuina

400g lampaan (tai naudan) jauhelihaa

suolaa, kanelia, mustapippuria, maustepippuria

oliiviöljyä

Kuori munakoisot pitkitäin, niin että osa kuoresta jää raitoina jäljelle. Halkaise munakoisot ja tee niihin syvät viillot. (Kirja ei kertonut minkäsuuntaiset, niinpä tein yhden pitkittäisen ja useita poikittain.) Ripottele munakoisojen pinnalle suolaa ja itketä parikymmentä minuuttia.

Tällä välin voit tehdä jauhelihatäytteen. Silppua sipulit ja kuullota niitä pannulla oliviöljyssä. Lisää jauheliha ja pinjansiemenet. Mausta ja kypsenä miedolla lämmöllä 20 minuuttia.

Pyyhi munakoisojen pintaan noussut neste pois. Ruskista munakoisoja pannulla öljyssä. Täytä viillot jauhelihatäytteellä. Laita täytteen päälle kirsikkatomaatin puolikkaita ja asettele munakoison puolikkaat yhteen. Laita munakoisot uunivuokaan. Sekoita liemen ainekset keskenään ja kaada liemi munakoisojen päälle. Paista munakoisoja 200-asteisessa uunissa noin 50 mnuuttia.

Muuton vuoksi olemme joutuneet tekemää niin paljon hankintoja, että olen ollut jonkin laisessa ostosähkyssä ja olen kiertänyt joulun jälkeiset alennusmyynnit kaukaa. Ähkystä huolimatta löysin itseni raahaamasta painavaa kirjakassia kotiin Suomalaisen kirja-alesta. ”Ei mainoksia, kiitos ” -tarra ei ole löytänyt tietään uuden kodin postilaatikkoon, joten kirja-ale -mainos tavoitti minut eräänä päivänä. Mainoksen houkuttelemana lähdin katsastamaan kolmen euron jäätelökirjaa, jonka seuraksi poimin pari muuta halpaa ja ei niin halpaa kirjaa.

Jäätelö – Täydellinen nautinto -kirja oli yllävästi ihan oikea kirja, eikä mikään läpyskä. Kolmella eurolla sain useita ihania jäätelöideoita, joista tässä ensimmäinen, inkiväärijäätelö. Resepti ei ole ihan sama kuin kirjassa, mutta sinnepäin.

Inkiväärijäätelö lämpimän suklaakastikkeen kera

Ainekset

4 dl punaista maitoa

3 munankeltuaista

2 dl kermaa

½ dl makeutusainetta

½ intiaanisokeria

3 tl inkiväärimurskaa (Blue Dragon)

Suklaakastike

100g tummaa suklaata (vähintään 70%)

nokare voita

makeutusta

punaista maitoa

Kiehauta maito kattilassa. Vatkaa munat ja makeutukset vaahdoksi. Lisää kuuma maito munien joukkoon koko ajan sekoittaen. Kaada seos puhtaaseen kattilaan ja hauduta miedolla lämöllä koko ajan sekoittaen, kunnes neste sakenee. Älä päästä seosta kiehahtamaan! Kirjan ohjeessa käskettiin jatkamaan haudutusta niin kauan kunnes seos tarttuu lusikan selkäpuolelle. Ei tarttunut, johtuikohan silikonilusikasta, mutta ei tosiaan tarttunut. Tarttumista odotellessa neste muuttui kokkeliksi. Seuraavaa satsia hauduttelin niin kauan, että neste alkoi paksuuntua ja siihen meni noin 8 minuuttia.

Jäähdytä seos hyvin. Sekoita välillä, ettei kuorta pääse muodostumaan. Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita keskenään maito-munaseos, kerma ja inkiväärimurska ja laita jäätelömasiina töihin.

Kirjassa oli neuvottu hyvin myös se, miten jätskin saa tehtyä ilman konetta.

Suklaakastike tehdään juuri ennen tarjoilua. Aineksia kuumennetaan mikrossa välillä sekoittaen kunnes suklaa on sulanut. Kirjan ohjeessa kastikkeeseen käytettiin 3 ruokalusikallista maitoa ja 175g suklaata, mutta minä luruttelin maitoa surutta paljon enemmän, silti kastike olisi saanut olla juoksevampaa. Kastikepuolta on ehdottomasti hiottava vielä, sillä kun kuuman kastikkeen kaatoi kylmälle jäätelölle, se jämähti heti, eikä pysynyt juoksevana. Suussahan kaikki sekoittuu ja makunautinto oli täydellinen, mutta ulkonäkö ei saanut täysiä pojoja.

Uusi perheenjäsen

Internet saapui joitakin päiviä sitten Espoon kotiin ja on tullut aika tehdä ensipäivitys uudesta keittiöstä. Blogikatkon aikana olen käynyt noin kerran kurkkaamassa, että blogi ylipäätään edes on olemassa. Kaikki katkon aikan tulleet kommentit on kiitollisina luettu, mutta ei ole ollut resursseja vastata. Toivon mukaan kukaan ei ole pahoittanut mieltään olemattomasta aktiivisuudestani.

Haluan esitellä kaikille pukin tuoman uuden perheenjäsenen, uljaan, upean, kauan kaivatun jäätelökoneen. Kone on niin ihana, että ystävystyimme saman tien. Ensimmäisen käyttökerran jälkeen sitä saattoi kutsua jo perheenjäseneksi. Ariete on kaverin nimi, Arska lähimmille omaisille.

Arska

Arskalla on pyöräytetty jo parit jädet, rommi-luumu- ja tumma suklaajäätelö. Pistaasia kokeiltiin tänään.

Pistaasijäätelön tekoon minulla oli hienoinen tietämättömyyden aiheuttama kynnys: kaikki tapaamani pistaasit ovat olleet suolaisia, enkä oikein käsitä, miten suola käy jäätelöön. Tulin siihen tulokseen, että ei se käykään. Kaikissa lukemissani ohjeissa mainitaan ainoastaan pistaasit, eikä puhuta mitään suolasta tai kuorista, sillä kaikkia pistaasin ystävät tietävät, että kovan kuoren alla pähkinää ympäröi vielä ohut kuori, jota en myöskän halunnut mukaan. Kuorin siis pistaasit ja kaadoin kuumaa vettä päälle. Liotin hetken, jonka jälkeen mantelit (pistaasit taitavat olla manteleita) luiskahtivat kuoresta kuin itsestään. Huuhtelun jälkeen jäljelle jäi kasa ihania kirkkaan vihreitä palleroisia.

Kaltatut pistaasit

Ohje on jäätelökoneen mukana tulleesta kirjasesta, muokattuna härkäviikkojen painonpudotusteemaan. Ruusuvettä oli käytetty lähes jokaisessa lukemassani ohjeessa, mutta ei meillä täällä maalla sellaisia ole ennen kuin sato on korjattu.

Arskan pistaasijäätelö

120 g kuorittuja ja jauhettuja pistaasipähkinöitä
3 dl maitoa
2 dl kuohukermaa
4 kananmunankeltuaista
vaniljaa
¾ dl makeutusainetta

¾ dl hedelmäsokeria
muutama pisara manteliaromia

Sekoita pistaasipähkinät, maito ja kerma. Keitä 5 min. Vaahdota keltuaiset, sokeri ja vanilja. Siivilöi kiehuva neste ja kaada se ohuena nauhana keltuaisvaahtoon, vatkaa. Laita seos takaisin kattilaan ja kuumenna koko ajan vatkaten kiehumispisteeseen. Nosta seos liedeltä heti ensimmäisen kuplan ilmestyttyä, ettei tule munakokkelia. Lisää manteliaromi. Jäähdytä seos ja laita jäätelökoneeseen.

Pyörivä jäätelö lumoaa katsojansa

Siitä asti kun pieni Siiviläsuu ilmoitti tulostaan, olemme Erityisalojen Asiantuntijan kanssa miettineet muuttoa isompaan asuntoon. Kolmen vuoden miettiminen viisastutti meitä sen verran, että tajusimme käsitystemme ihanteellisesta asunmispaikasta vaihtelevan sään, vuodenajan ja jopa mielialan mukaan. Kevät toi mukanaan haaveet kesäkeittiöstä, ruohon tuoksusta ja omasta pihasta. Syysillan hämärässä kaupungin valot alkoivat jälleen houkutella ja kirpeän syyssään vaihduttua räntäsateeksi, ainoa oikea vaihtoehto tuntui olevat juuri se paikka, missä nyt asumme. Harmiksemme kukaan ei ole laittanut tästä talosta sopivan kokoista kotia myyntiin. Jossain vaiheessa suunnittelin kaivautuvani kaikessa hiljaisuudessa naapuriasuntoon, jos siitä olisi jotenkin huomaamatta voinut vallata yhden ylimääräisen huoneen meidän käyttöömme.

Ilman tarkempia tulevaisuuden suunnitelmia laitoimme kotimme myyntiin syyskuussa. Kaupat tehtiin nopeasti ja totinen ravaaminen asuntonäytöillä alkoi. Oma koti löytyi Espoosta ja minä jouduin muutaman päivän ajan käymään sisäistä kamppailua siitä, mitä helsinkiläisyys merkitsee minulle. Kynnys muuttaa Espooseen tuntui miltei ylitsepääsemättömältä, mutta se ihana asunto siellä kaukana toisessa kaupungissa veti puoleensa.

Tällä hetkellä meillä kokkaillaan ja ruokaillaan mielestäni aika lämpimän sävyisessä keittiössä. Keittiö ei ole viimeisen päälle tyylitelty, mutta kotoisa se on.

Parasta meidän keittössä on ikkuna, josta on näkymät kaupungin yli Pasilasta, Kallion kirkon kautta keskustaan. Olen lukemattomia kertoja rauhoitellut Siiviläsuuta ikkunan ääressä. Liikennevalvonnaksi kutsumamme vauvan rasuhoitusmetodi oli ainoa todella tehokas konsti äkäpussimme kesyttämiseksi. Siiviläsuu viihtyy edelleen hyvin keittiön ikkunalaudalla luettelemassa mitä kaikkea alapuolella näkyy ja täytyy myöntää, katuvilinän tuijottaminen on ihmeen hypnoottista.

Uusi keittiömme tulee olemaan avomalli, nyt keittiö on erillisessä huoneessa. Kaappitilaa taisi olla hieman enemmän, joten toivottavasti jäätelökone rantautuu meille pian muuton jälkeen. Uudessa keittiössä on oikea hormiin vedetty liesituuletin, mitä meillä ei nyt ole, sekä rutkasti kiillotetettavaa, sillä seinät ylä- ja alakaappien välissä ovat terästä. Teräs ei sinänsä haittaa, sillä olen erittäin kiillotusorientoitunut persoona, kunhan vain tämä vimma ei yltysi Espossa pakkoneuroosiksi asti. Se jää nähtäväksi. Vetäydyn nyt pienelle tauolle ja seuraavat postaukset tulevat uudesta keittiöstä toivottavasti jo ennen joulua.

Glorian ruoka&viini -lehden numero 64 suorastaan pursuaa mielenkiintoisia lohireseptejä. Minä, joka olen juuri oppinut syömään lohta, olen aivan innoissani tästä ideatarjonnasta. Lehden resepteistä ensimmäisenä kokeiluun meni marokkolainen kuskusilla kuorrutettu lohi.

Suokaa anteeksi tietämättömyyteni, mutta en ymmärtänyt mitä erityisen marokkolaista tässä reseptissä oli, ehkä kuskus? Kokeilemisen arvoinen resepti kuitenkin. Välillä huvittaa nämä nimiasiat, meidän työpaikan ravintolassakin oli viime viikolla tarjolla mm. torniojokilaakson lohikeittoa, vaikka keitto oli tavallista kalakeittoa ja lohi oli luultavasti sitä normaalia norjalaista. Sama kai tuo, pääasia, että nimi on komea ja ruoka maistuu! 

Marokkolainen kuskuslohi

6-8 palaa lohta à 200g

10 cm pala purjoa

öljyä, suolaa

2 ½ dl kuskusia

1 ruukku korianteria

20-40 pientä mustaa oliivia, eli maun mukaan

2 limen mehu

Vastoin ohjetta, marinoin lohipaloja oliiviöljyn ja limemehun seoksessa muutaman tunnin ennen valmistusta. Muuten ohje meni näin: Valmista kuskus pakkauksen ohjeen mukaan. Hienonna purjo ja pehmitä sitä pannulla öljyssä, älä ruskista. Hienona korianteri ja oliivit. Lisää ne, purjo ja limenmehu kypsän kuskusin joukkoon. Lisää öljyä kunnes kuskus on tahmeaa. Laita lohipalat uunilellille ja ripottele niille suolaa. Jaa kuskuskuorrutus lohipalojen päälle ja taputtele se kalan pintaan tiiviisti. Kypsennä 200-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia.

Huomaan, että minulla vuorottelevat lohi-, munakoiso- ja muffinssireseptit. Näillä mennään edelleen: Tein isänpäiväksi Hesarin kuukausiliitteen ohjeella ihanaisia kuppikakkuja. Ahneuksissamme leivokset tehtiin jo lauantaina ja onneksi tehtiin, sillä minulle nousi sunnuntaiaamuna aivan sikamaisen korkea kuume ja Erityisalojen Asiantuntija olisi jäänyt kokonaan ilman herkkuja ilman varaslähtöä.

12 kuppikakkua

150g huoneenlämpöistä suolatonta voita

2 ½ dl sokeria

3 munaa

1 ison sitruunan mehu

½ sitruunan kuori

4 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

ripaus suolaa

12 palaa Kick lakritsitoffeeta (lapsuudessani toffeen nimi oli Käck)

Kuorrute:

150g maustamatonta tuorejustoa

1 ½ dl kuohukermaa

1-2 rkl sokeria

½ sitruunan kuori

2 rkl turkinpippurirouhetta

Pese sitruuna. Raasta kuori ja purista sitruunasta kaikki mehu. Kuoriraasteesta puolet käytetään taikinaan ja toinen puoli kuorrutteeseen. Kaikki mehu käytetään taikinaan.

Vatkaa voi, sokeri ja kuoriraaste kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää munat yksitellen hyvin sekoittaen. Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi jauhoseos voi-sokerivaahtoon pienissä erissä varovasti käännellen. Lisää myös sitruunamehu vuorotellen jauhoseoksen kanssa.

Jaa taikina muffinssivuokiin ja paina jokaisen kakun keskelle lakritsitoffeen pala.

Paista muffinssit 180-asteisessa uunissa noin 15-20 minuuttia. Kokeile kypsyys hammastikulla. Jäähdytä.

Tee kuorrute. Vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää notkistettu kylmä tuorejuusto, sokeri ja sitruunankuori. Sekoita hyvin Lisää lopuksi turkinpippurirouhe. Pursota kuorrute jäähtyneiden muffinssien päälle. Koristele turkinpippurirouheelle ja sitruunankuorella.