Siiviläsuu on heikkona kaupan kerroskiisseliin. Miten lie siihen oppinutkin, kun meille ei juurikaan eineksiä osteta. Joskus on kuitenkin ostettu ja siihen jääty koukkuun. Koska pakastin pursuaa edelliskesän marjoja ja kaupan kiisseli pursuaa sokeria, päätin valmistaa tätä suuren suosion saanutta herkkua ihan itse.
Valitettavasti kerroskiisselin kanssa kävi kuten pinaattilettujenkin: Äiti suuressa rakkaudessaan paistoi lapselleen ihania lettuja, jonka seurauksena lapsi kierähti lattialle potkiskelemaan ja huutamaan: ”Ei kun niitä toisia lettuja!” ...siis mitä toisia? Saarioisen äidin tekemiä tietenkin. Niitä ”sopivia” ei ”kilpeitä” vaan ”sopivia”. Olen ällistynyt. Miten minun lettuni voivat olla ”kilpeitä”? Voivatko letut ylipäänsä olla ”kilpeitä” (kirpeitä suom.huom.) Ymmärrän, että kerroskiisseli voi olla kirpeää, mutta että myös pinaattiletut. Outo juttu.

Kirpeä mansikka-kerroskiisseli
Mansikkakiisseli
½ l vettä
pakasterasiallinen mansikoita
½ dl (hedelmä)sokeria
2-3 rkl perunajauhoja + 3 rkl vettä
Vaniljakiisseli
1/2 l maitoa
1/2 dl (hedelmä)sokeria
n.2 rkl maizenaa
vaniljaa
Mittaa kattilaan vesi, mansikat ja sokeri. Anna kiehua hiljalleen, kunnes marjat alkavat soseutua. Soseuta loppuun sauvasekoittimella tai haarukalla, riippuen miten soseena mansikat haluat. Laita takaisin liedelle.
Sekoita perunajauhot ja vesi keskenään ja lisää se ohuena nauhana höyryävän kuumaan nesteeseen. Anna pulpahtaa. Tarkista maku.
Valmista vaniljakiisseli: Mittaa kattilaan maito ja sokeri, sekä maizena.
Anna kiehua miedolla lämmöllä muutaman minuutin ajan. Mausta valmis kiisseli vaniljalla. Tarkista maku. Anna jäähtyä. Jaa annoskulhoihin ensin jäähtynyt vaniljakiisseli. Valuta pinnalle mansikkakiisseli ja jäähdytä hyvin ennen tarjoilua.
Pilkoin hetki sitten sipulia yhdellä uusista veitsistäni ja ilokseni voin todeta, että veitsi oli ihana ja sormet kuitenkin vielä tallella.
Itse laitan soseeseen hedelmäsokeria tavallisen sokerin sijasta, koska silloin talvella sulatettu sose maistuu ihan kesältä! Mansikanmyyjäni oli samaa mieltä :)
Me ei myöskään koskaan saatu niitä kaikenaailman jacky-makupaloja tai nami-nameja. Äiti keitti itse suklaakiisselin ja se olikin sitten hieno herkku!
Pitäisköhän alkaa tästä sun resepistä nostalgisoimaan itsekin... :)
Vastailinkin sinulle omassa blogissani
Tusla, kiitos ;) ei se Saarioisten mainos ihan tuulestatemmattu ole. "Meidän äiti laittaa parempaa kuin teidän..."
Sari ;)