Siitä asti kun pieni Siiviläsuu ilmoitti tulostaan, olemme Erityisalojen Asiantuntijan kanssa miettineet muuttoa isompaan asuntoon. Kolmen vuoden miettiminen viisastutti meitä sen verran, että tajusimme käsitystemme ihanteellisesta asunmispaikasta vaihtelevan sään, vuodenajan ja jopa mielialan mukaan. Kevät toi mukanaan haaveet kesäkeittiöstä, ruohon tuoksusta ja omasta pihasta. Syysillan hämärässä kaupungin valot alkoivat jälleen houkutella ja kirpeän syyssään vaihduttua räntäsateeksi, ainoa oikea vaihtoehto tuntui olevat juuri se paikka, missä nyt asumme. Harmiksemme kukaan ei ole laittanut tästä talosta sopivan kokoista kotia myyntiin. Jossain vaiheessa suunnittelin kaivautuvani kaikessa hiljaisuudessa naapuriasuntoon, jos siitä olisi jotenkin huomaamatta voinut vallata yhden ylimääräisen huoneen meidän käyttöömme.

Ilman tarkempia tulevaisuuden suunnitelmia laitoimme kotimme myyntiin syyskuussa. Kaupat tehtiin nopeasti ja totinen ravaaminen asuntonäytöillä alkoi. Oma koti löytyi Espoosta ja minä jouduin muutaman päivän ajan käymään sisäistä kamppailua siitä, mitä helsinkiläisyys merkitsee minulle. Kynnys muuttaa Espooseen tuntui miltei ylitsepääsemättömältä, mutta se ihana asunto siellä kaukana toisessa kaupungissa veti puoleensa.

Tällä hetkellä meillä kokkaillaan ja ruokaillaan mielestäni aika lämpimän sävyisessä keittiössä. Keittiö ei ole viimeisen päälle tyylitelty, mutta kotoisa se on.

Parasta meidän keittössä on ikkuna, josta on näkymät kaupungin yli Pasilasta, Kallion kirkon kautta keskustaan. Olen lukemattomia kertoja rauhoitellut Siiviläsuuta ikkunan ääressä. Liikennevalvonnaksi kutsumamme vauvan rasuhoitusmetodi oli ainoa todella tehokas konsti äkäpussimme kesyttämiseksi. Siiviläsuu viihtyy edelleen hyvin keittiön ikkunalaudalla luettelemassa mitä kaikkea alapuolella näkyy ja täytyy myöntää, katuvilinän tuijottaminen on ihmeen hypnoottista.

Uusi keittiömme tulee olemaan avomalli, nyt keittiö on erillisessä huoneessa. Kaappitilaa taisi olla hieman enemmän, joten toivottavasti jäätelökone rantautuu meille pian muuton jälkeen. Uudessa keittiössä on oikea hormiin vedetty liesituuletin, mitä meillä ei nyt ole, sekä rutkasti kiillotetettavaa, sillä seinät ylä- ja alakaappien välissä ovat terästä. Teräs ei sinänsä haittaa, sillä olen erittäin kiillotusorientoitunut persoona, kunhan vain tämä vimma ei yltysi Espossa pakkoneuroosiksi asti. Se jää nähtäväksi. Vetäydyn nyt pienelle tauolle ja seuraavat postaukset tulevat uudesta keittiöstä toivottavasti jo ennen joulua.

Glorian ruoka&viini -lehden numero 64 suorastaan pursuaa mielenkiintoisia lohireseptejä. Minä, joka olen juuri oppinut syömään lohta, olen aivan innoissani tästä ideatarjonnasta. Lehden resepteistä ensimmäisenä kokeiluun meni marokkolainen kuskusilla kuorrutettu lohi.

Suokaa anteeksi tietämättömyyteni, mutta en ymmärtänyt mitä erityisen marokkolaista tässä reseptissä oli, ehkä kuskus? Kokeilemisen arvoinen resepti kuitenkin. Välillä huvittaa nämä nimiasiat, meidän työpaikan ravintolassakin oli viime viikolla tarjolla mm. torniojokilaakson lohikeittoa, vaikka keitto oli tavallista kalakeittoa ja lohi oli luultavasti sitä normaalia norjalaista. Sama kai tuo, pääasia, että nimi on komea ja ruoka maistuu! 

Marokkolainen kuskuslohi

6-8 palaa lohta à 200g

10 cm pala purjoa

öljyä, suolaa

2 ½ dl kuskusia

1 ruukku korianteria

20-40 pientä mustaa oliivia, eli maun mukaan

2 limen mehu

Vastoin ohjetta, marinoin lohipaloja oliiviöljyn ja limemehun seoksessa muutaman tunnin ennen valmistusta. Muuten ohje meni näin: Valmista kuskus pakkauksen ohjeen mukaan. Hienonna purjo ja pehmitä sitä pannulla öljyssä, älä ruskista. Hienona korianteri ja oliivit. Lisää ne, purjo ja limenmehu kypsän kuskusin joukkoon. Lisää öljyä kunnes kuskus on tahmeaa. Laita lohipalat uunilellille ja ripottele niille suolaa. Jaa kuskuskuorrutus lohipalojen päälle ja taputtele se kalan pintaan tiiviisti. Kypsennä 200-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia.

Huomaan, että minulla vuorottelevat lohi-, munakoiso- ja muffinssireseptit. Näillä mennään edelleen: Tein isänpäiväksi Hesarin kuukausiliitteen ohjeella ihanaisia kuppikakkuja. Ahneuksissamme leivokset tehtiin jo lauantaina ja onneksi tehtiin, sillä minulle nousi sunnuntaiaamuna aivan sikamaisen korkea kuume ja Erityisalojen Asiantuntija olisi jäänyt kokonaan ilman herkkuja ilman varaslähtöä.

12 kuppikakkua

150g huoneenlämpöistä suolatonta voita

2 ½ dl sokeria

3 munaa

1 ison sitruunan mehu

½ sitruunan kuori

4 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

ripaus suolaa

12 palaa Kick lakritsitoffeeta (lapsuudessani toffeen nimi oli Käck)

Kuorrute:

150g maustamatonta tuorejustoa

1 ½ dl kuohukermaa

1-2 rkl sokeria

½ sitruunan kuori

2 rkl turkinpippurirouhetta

Pese sitruuna. Raasta kuori ja purista sitruunasta kaikki mehu. Kuoriraasteesta puolet käytetään taikinaan ja toinen puoli kuorrutteeseen. Kaikki mehu käytetään taikinaan.

Vatkaa voi, sokeri ja kuoriraaste kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää munat yksitellen hyvin sekoittaen. Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi jauhoseos voi-sokerivaahtoon pienissä erissä varovasti käännellen. Lisää myös sitruunamehu vuorotellen jauhoseoksen kanssa.

Jaa taikina muffinssivuokiin ja paina jokaisen kakun keskelle lakritsitoffeen pala.

Paista muffinssit 180-asteisessa uunissa noin 15-20 minuuttia. Kokeile kypsyys hammastikulla. Jäähdytä.

Tee kuorrute. Vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää notkistettu kylmä tuorejuusto, sokeri ja sitruunankuori. Sekoita hyvin Lisää lopuksi turkinpippurirouhe. Pursota kuorrute jäähtyneiden muffinssien päälle. Koristele turkinpippurirouheelle ja sitruunankuorella.

Kampaajalla istuminen on hyvä hetki tutustua lehtitarjontaan. Noin kuuden viikon välein voi päivittää julkkistietämystään seiskasta, mutta kampaajani valikoimissa on onneksi muutakin lukemista. Viime käynnillä yllätyin Koti ja Keittiö -lehden sisällöstä. Uusimmassa numerossa oli ihania keittiöitä, mikä sinänsä sattui minulle, uuden kodin metsästäjälle, kuin nyrkki silmään, mutta lehdessä oli myös useampi herkuulliselta vaikuttava munakoisoresepti.

Kotiin päästyäni kirjoittelin ylös tämän:

2 munakoisoa

6 kpl sardellifileitä

pieni purkki vihreitä, kivettömiä oliiveja

2 isoa viipaletta edellispäivän vaaleaa leipää

1 puntti persiljaa, hienonnettuna

½ rasiaa kirsikkatomaatteja

oliiviöljyä, suolaa, pippuria

Huuhtele munakoisot ja halkaise ne. Irroita sisus ja kuutioi se pieniksi paloiksi. Laita munakoisokuutiot suolan kanssa lävikköön valumaan noin vartiksi. Huuhtele ja kuivaa munakoisokuutiot. Paista munakoisokuutioita öljyssä, kunnes ne saavat väriä pintaan.

Hienonna sardellit ja oliivit ja murustele leipä. Yhdistä munakoisokuutiot, oliivit, sardellit ja leivänmurut keskenään. Mausta seos persiljalla ja mustapippurilla. Lusikoi täyte munakoisokuoriin. Puolita tomaatit ja asettele ne munakoisojen päälle. Valuta vielä runsaasti oliiviöljyä täytteen päälle.

Paista munakoisoja uunissa 175 asteessa noin 45 minuuttia.

Leivoin pätkismuffinsseja Pirkan ohjeella. Taikina turposi yli äyräiden ja paperivuoasta huolimatta muffinssit jumittuivat peltiin kiinni. Kopistelin niitä irti, osa kärsi vaurioita, osa ei. Ehjät vein duuniin palaveripullaksi.

1 pss minipätkiksiä

3 munaa

3 dl sokeria

150 g voita

4 dl vehnäjauhoja

½ dl kaakaojauhetta (tummaa)

2 tl leivinjauhetta

1 ¾ dl maitoa

vaniljaa

Paloittele pätkikset ainakin kolmeen osaan. Vaahdota munat ja sokeri. Sulata voi ja lisää se taikinaan hieman jäähtyneenä. Sekoita kuivat aineet ja pätkispalat keskenään. Sekoita jauhoseos ja maito vuorotellen muna-sokerivaahtoon. Jaa taikina muffinssivuokiin (12 kpl) ja paista 200 asteessa noin 20 minuuttia.