Siiviläsuu sai lentsun. Palasin vuosi sitten töihin ja tämä oli ensimmäinen kosketus ”normaaliin” pikkulapsen äidin elämään räkänokkineen ja lapsisairas -päivineen. Virus iski jo edellisen viikon lopulla ja vietimme torstaita vällyjen välissä, molemmat kuumeisina, sekä äiti, että lapsi. Perjantaina Siiviläsuu tuntui olevan terve, mummo hyppäsi hoitoremmiin ja minä käväisin töissä hoitamassa pari ns. kiireellistä asiaa. Viikonloppuna oltiin mukamas terveitä, mutta maanantain vastaisena yönä Siiviläsuun kuume nousi jälleen. Maanantai meni isin kanssa kotona ja illalla käväistiin oikealla lääkärillä. Odotushuoneessa Siiviläsuu oli kovin huolissaan punnitsemisesta. Punnitseminen tuntuu olevan rokotustakin pahempi uhka pienen miehen elämässä. Ymmärrän Siiviläsuuta täysin, minäkin ihoan vaakaa.

Tiistaina Siiviläsuu heräsi vaille yhdeksän. Ensimmäisenä hän mietti, onko nyt kesä. Aivan kuin hän toivoisi olevansa talviunta nukkuva muumi, joka vaipuu uneen kinosten keskellä ja herää ihanaan kesäaamuun Linnanmäkineen ja Korkeasaarineen. Mikä pettymys, tiistaina ei vielä ollut kesä, päin vastoin lunta oli tulla tupruttanut koko aamun, eikä loppua näkynyt.

Lohturuokaa

Pieni poikani ei ollut moneen päivään syönyt juuri mitään ja päätin yrittää taivutella häntä syömään makaronivellin voimalla. Muistan itse lapsuudestani, että parasta lohturuokaa oli makaronivelli. Olemme veljeni kanssa järjestäneet jopa laajamittaisen mielenosoituksen makaronivellin puolesta. Marssimme banderollien ja plakaattien kanssa keittiössä ja husimme iskulauseita: ”Vaadimme makaronivelliä!”Makaronivelli oli ainoa asia, mikä sai riitaisan sisarusparin yhdistämään voimansa kaurapuuron hirmuvaltaa vastaan. Makaronivelli tepsi myös Siiviläsuuhun. Lusikallinen toisensa jälkeen löysi tiensä pieneen kitaan ja mies vahvistui silmissä.

Nallet liemessä

Makaronivelli

½ l maitoa

1 dl (tummaa) makaronia

vajaa 1 rkl vehnäjauhoja

suolaa, sokeria

Lämmitä maito teflonkattilassa kiehumispisteeseen ja lisää makaronit. Keitä miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia, kunnes makaronit ovat kypsiä. Vellimakaroni saa olla kypsää, ei al dente vaan suht lötkö. (Anteeksi, saapasmaan hienostunut pastakulttuuri.) Sekoita jauhot pieneen määrään maitoa ja lisää vellin joukkoon, anna pulpahtaa pari kertaa. Lisää maitoa, jos velli on liian paksua.

Muisteloita

Aamupalan jälkeen muisteltiin kesää valokuvien avulla. Katseltiin kaikki mahdolliset kuvat Siiviläsuun elämän varrelta. Siiviläsuu rakastaa omaa kuvaansa ja ääntään. Hän nauroi kippurassa viime kesäisille rantavideoilleen ja hekotteli omille hölmöille ilmeilleen. Huumorimiehiä, pidän siitä, että ihminen osaa nauraa itselleen. Minua ei koskaan omat valokuvat naurata, pikemminkin itkettää. Miten ihmeessä minä näytän aina aivan nuijalta joka kuvassa? Onko vika kamerassa vai kuvaajassa?

Lisää lohturuokaa

Siiviläsuu on perisuomalainen mies. Hän rakastaa makkaraa. Lounaaksi suuhun poimittiin siskonmakkarakeiton siskonmakkarat.

Välipala

Banaanit olivat jääneet tummumaan ja tein Perhe-lehden ohjeella banaani-porkkanamuffinsseja, tai muffineja. Onko muffinssin virallinen nimi muffini, vai miksi reseptit kulkevat niin usein sillä nimellä? Käytän mieluummin muffinssi -nimeä, tai muhvetti, kuten Siiviläsuu sanoo. Muffiini on jotenkin liian vaisu nimitys ihanan kuohkealle, vuoastaan tursuavalle leivonnaiselle, muffinssille.

Banaani-porkkanamuffinssit

2 munaa

1 ½ dl oliiviöljyä

1 ½ dl ruokosokeria

2 kypsää banaania soseutettuna

2 porkkanaa raastettuna

2 dl spelttijauhoja

1 ½ dl vehnäjauhoja

2 tl soodaa

¾ dl auringonkukansiemeniä rouhittuna

2 tl kanelia

½ tl suolaa

vaniljaa

Vaahdota munat ja sokeri. Lisää öljy vaahdotuksen aikana. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää vaahtoon banaanisose ja porkkanaraaste, sekä jauhoseos. Sekoita nopeasti. Jaa taikina muffinssivuokiin ja paista 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.

Minulta on tämä muffinssin teko alkanut sujua, kun hankin kunnollisen mittalusikkasarjan. Teelusikallinen soodaa mitattuna teelusikalla tai mittalusikalla voivat olla aivan erimääriä. Tavallinen teelusikka on usein aivan liian pieni ja muffinssit eivät kohoa kunnolla, mutta nyt siis onnistuivat ihanasti.

Reikiä siivilässä?

Siiviläsuu on reipas poika, mutta puoliltapäivin hänellä alkoi ilmetä huolestuttavia käytöshäiriöitä. Vastoin kaikkia odotuksia söi kokonaisen porkkanan. Olen kahden vuoden ajan tarjonnut vihanneksia syötäväksi ihan joka ikinen päivä hyvin laihoin tuloksin. Olisko tuo vihdoin oppinut porkkananpurentaan, tai sitten tauti on lahottanut pojan jäärän pään.

Lapsityövoimaa

Lounaan jälkeen leppoisa sisälläolo alkoi tylsistyttää molempia ja laitoin lapsen imurointihommiin ja korjaamaan mopoa.

Äiti-lapsipäivä oli suloinen muistutus siitä, millaista oli olla lapsen kanssa kotirouvana. Onhan se ihanaa, mutta kyllä töissä pääsee niin paljon helpommalla. Miten mukavaa onkaan uinuttaa lapsonen päiväunille, keittää kahvit ja surffata netissä. Voi kunpa se pieni riiviö ei ihan vielä heräisi....

Siitä asti kun pieni Siiviläsuu ilmoitti tulostaan, olemme Erityisalojen Asiantuntijan kanssa miettineet muuttoa isompaan asuntoon. Kolmen vuoden miettiminen viisastutti meitä sen verran, että tajusimme käsitystemme ihanteellisesta asunmispaikasta vaihtelevan sään, vuodenajan ja jopa mielialan mukaan. Kevät toi mukanaan haaveet kesäkeittiöstä, ruohon tuoksusta ja omasta pihasta. Syysillan hämärässä kaupungin valot alkoivat jälleen houkutella ja kirpeän syyssään vaihduttua räntäsateeksi, ainoa oikea vaihtoehto tuntui olevat juuri se paikka, missä nyt asumme. Harmiksemme kukaan ei ole laittanut tästä talosta sopivan kokoista kotia myyntiin. Jossain vaiheessa suunnittelin kaivautuvani kaikessa hiljaisuudessa naapuriasuntoon, jos siitä olisi jotenkin huomaamatta voinut vallata yhden ylimääräisen huoneen meidän käyttöömme.

Ilman tarkempia tulevaisuuden suunnitelmia laitoimme kotimme myyntiin syyskuussa. Kaupat tehtiin nopeasti ja totinen ravaaminen asuntonäytöillä alkoi. Oma koti löytyi Espoosta ja minä jouduin muutaman päivän ajan käymään sisäistä kamppailua siitä, mitä helsinkiläisyys merkitsee minulle. Kynnys muuttaa Espooseen tuntui miltei ylitsepääsemättömältä, mutta se ihana asunto siellä kaukana toisessa kaupungissa veti puoleensa.

Tällä hetkellä meillä kokkaillaan ja ruokaillaan mielestäni aika lämpimän sävyisessä keittiössä. Keittiö ei ole viimeisen päälle tyylitelty, mutta kotoisa se on.

Parasta meidän keittössä on ikkuna, josta on näkymät kaupungin yli Pasilasta, Kallion kirkon kautta keskustaan. Olen lukemattomia kertoja rauhoitellut Siiviläsuuta ikkunan ääressä. Liikennevalvonnaksi kutsumamme vauvan rasuhoitusmetodi oli ainoa todella tehokas konsti äkäpussimme kesyttämiseksi. Siiviläsuu viihtyy edelleen hyvin keittiön ikkunalaudalla luettelemassa mitä kaikkea alapuolella näkyy ja täytyy myöntää, katuvilinän tuijottaminen on ihmeen hypnoottista.

Uusi keittiömme tulee olemaan avomalli, nyt keittiö on erillisessä huoneessa. Kaappitilaa taisi olla hieman enemmän, joten toivottavasti jäätelökone rantautuu meille pian muuton jälkeen. Uudessa keittiössä on oikea hormiin vedetty liesituuletin, mitä meillä ei nyt ole, sekä rutkasti kiillotetettavaa, sillä seinät ylä- ja alakaappien välissä ovat terästä. Teräs ei sinänsä haittaa, sillä olen erittäin kiillotusorientoitunut persoona, kunhan vain tämä vimma ei yltysi Espossa pakkoneuroosiksi asti. Se jää nähtäväksi. Vetäydyn nyt pienelle tauolle ja seuraavat postaukset tulevat uudesta keittiöstä toivottavasti jo ennen joulua.

Sain Appelsiineja ja hunajaa -blogista tunnustuksen, kiitos Yaelian!

Tunnustukseen liittyi myös tehtävä

Kun tämän palkinnon saa niin täytyy tehdä seuraavat 7 kohtaa:
Kiitä sitä jolta sait tunnustuksen
Kopioi kuva ja liitä blogiisi
Laita linkki keneltä sait tunnustuksen
Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä
Anna tunnustus seitsemälle
Linkitä nämä blogissasi
Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta

Seitsemän asiaa minusta:

1. Leikkautin elämäni ensimmäisen otsatukan kesällä, enkä luovu siitä IKINÄ

2. Jos voisin, nukkuisin vähintään yhdet päikkärit vuorokaudessa

3. Minua on kutsuttu martta-insinööriksi. Viihdyn erittäin hyvin yksin, puuhastellessani tarpeettomia "keksintöjä".

4. Suunnittelen suurta maallemuuttoa, haaveilen omasta kesäkeittiöstä ja leikkimökistä Siiviläsuulle

5. Ostelen mielelläni lastenvaatteita ja laukkuja

6. En osaa päässälaskuja

7. Viimeisen kahden vuoden aikana olen lukenut vain yhden kirjan ja sekin oli norjalainen dekkari. En pysy juonessa mukana, kun nukahdan jo parin rivin jälkeen.

Tässä siis seitsemän asiaa minusta. Kaikki blogissani vierailevat saavat vapaasti ottaa haasteen vastaan, mutta en suoranaisesti kohdista tätä kenellekään. Olkaa hyvät, paljastuksianne kaivataan!

Siiviläsuulla on leikki ”mitä syälletään”. Toinen leikkijä (Siiviläsuu itse) kysyy ”mitä syälletään”, johon toinen yrittää keksiä naposteltavia, kuten persikaalia, hermeitä, kurpitsaa, ihan mitä hyvänsä, kaikki käy, kun on kyse ilmasyömisestä. Jos toinen leikkijä hyväksyy syötävän, se napsitaan ilmasta ja mutustellaan hartaasti nam-namia huokaillen. Kerran olin ehdotellut syällettäviä jo aika pitkään, kun erehdyin kysymään ”syödäänkö muffinssia?”. Ennen kuin olin sanonut sanottavani loppuun, tajusin tehneeni suuren virheen. Muffinssi-sanan kuultuaan, leikki muuttui Siiviläsuun ajatuksissa totisimmanksi todeksi. Hänen ilmeensä kirkastui ja leveän hymyn takaa hän sanoi innoissaan: ”joo, otetaan muhvettia!”. Leikki loppui katkeraan kaksivuotiaan raivoon ja lattialla kieriskelyyn. Lupaukset leipomisesta eivät silloin Siiviläsuuta paljoa lohduttaneet, mutta seuraavana lauantaina Siiviläsuu ahtoi muhvettia kitaansa hyvillä mielin.

Suklaamuffinssit

150g voita

200g tummaa suklaata

5 munaa

1 ½ dl sokeria

150g jauhettua mantelia

Sulata voi ja suklaa miedolla lämmöllä pienessä kattilassa. Ota kattila levyltä ja laita seos hetkeksi jäähtymään. Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Vatkaa ½ dl sokeria ja valkuaiset kiinteäksi vaahdoksi. Sekoita loput sokerit suklaa-voiseokseen. Sekoita keltuaiset jäähtyneeseen suklaaseokseen. Nostele metallilusikalla mantelijauhe ja suklaaseos valkuaisvaahdon joukkoon. Jaa taikina muffinssivuokiin ja paista 170-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.

nam nam

...mitä sitten syällettäisiin?

Olin erään sunnuntaipäivän Hietsun kirpparilla myymässä käytettyjä lastenvaatteita ja vähän omianikin. Vuotuiset kirpparipäivät ovat yleensä olleet sen verran rankkoja, ettei kaiken tavaran roudaamisen ja ulkoilmassa seisoskelun jälkeen ruoanlaitto enää maistu. Nyt olin varautunut ja laittanut lihat edellisenä päivänä marinoitumaan, sekä tehnyt kastikkeen valmiiksi. Torikeikan jälkeen ei tarvinnut muuta kuin paistaa lihat ja vihannekset.

Tarvitaan:

Naudan ulkofileetä

Marinadi

1/3 purjo

3 valkosipulinkynttä

1 dl vähäsuolaista soijakastiketta

1 dl sherryä

½ dl seesamiöljyä

1 rkl hunajaa

mustapippuria myllystä

Lämmin kiinankaali

½ kiinankaali

1 punainen paprika

½ purjo

Appelsiini-porkkanakastike

1 porkkana

2 appelsiinin mehu ja kuori

1 dl oliiviöljyä

suolaa, mustapippuria

Leikkaa naudanliha ohuiksi viipaleiksi. Silppua purjo ja raasta valkosipuli. Sekoita marinadin ainekset ja kaada kaikki isoon muovipussiin. Laita lihaviipaleet marinadin joukkoon, poista liika ilma ja solmi pussi hyvin. Painele marinadi lihaan ja jätä vuorokaudeksi maustumaan.

Kuori ja raasta porkkana ja appelsiininkuori hienoksi raasteeksi. Sekoita keskenään raasteet, öljy ja appelsiininmehu. Mausta suolalla ja pippurilla.

Leikkaa kiinankaali, purjo ja paprika leveiksi suikaleiksi. Ruskista kevyesti pannulla, mausta suolalla ja pippurilla ja siirrä seos kulhoon. Kaada appelsiini-porkkanakastiketta päälle.

Poista liha marinadista, kaada pannuun hieman öljyä ja paista nopeasti kuumassa vokkipannussa.

Torikeikan jälkeen olin tosiaan ihan piipussa ja huokaisin helpotuksesta, kun sapuska valmistui salamana ja kaiken kukkuraksi maku oli erinomainen...tai sitten oli vain tosi nälkä.

Torisunnuntain aamuna satoi kaatamalla ja taivas oli synkeä musta, mutta ilma kirkastui aamukahvin jälkeen. Rohkeina lähdettiin myymään ja onneksi lähdettiin. Kaikki toripaikan varanneet eivät olleet uskaltautuneet paikalle, mutta ostajat löysivät tiensä Hietsuun. Päivän myynti oli nelisen sataa euroa, joista suurin osa tuli lastenvaatteista. Torikumppanini haukkui minut lastenvaatehamsteriksi, mutta tosiasiassa, myynnissä oli vain yhdet täysin käyttämättömät housut, muu tavara oli ollut ns. tarpeellista. Torin laidalla seisoi keltainen Casamance -yhdistyksen ambulanssi, jonne veimme myymättä jääneet vauvanvaatteet, lakanat ja pyyhkeet, jotka päätynevät senegalilaiseen synnytyssairaalaan. Heillä ei ole mitään ja olo oli jotenkin nolo, kiikuttaessani pussukoitani autolle.

Kotona ollaan! Matkalaukut on purettu, pyykit pesty ja yölennon aiheuttama väsymys nukuttu pois. Kävimme katsastamassa Kyproksen kirkkaat vedet ja hienohiekkaiset rannat. Oli niin kuuma, että pysyttelimme suurimmaksi osaksi veden alla,

sukelleltiin,

harrastettiin huimia uimahyppyjä,

ja loikoiltiin rannalla.

Ei kulttuuria, eikä nähtävyyksiä, pelkää hurvittelua. Olen aikaisemmin miettinyt kuka näin allaslomille oikein lähtee, mutta nyt tiedän senkin, laiskat ja mukavuudenhaluiset äidit tietty. Lyhyt, neljän tunnin lentomatka ja iso allasalue tekevät uhmiksenkin matkasta yhtä juhlaa. Jossain vaiheessa lomaa tuli tokaistua, että hullulla on halvat huvit, mutta ei, halpaa se huvi ei ole, simppeliä kylläkin. Riitti, kun vesipetomme sai hyvää ruokaa, riittävästi lepoa, sopivasti huvituksia ja pillimehua, niin mieli pysyi kaikilla korkealla. Siinäpä sitä sitten pääsi sivussa nauttimaan itsekin, siinä määrin kuin pystyi olematta hetkeäkään aloillaan.  

Etelän turistirysässä lapsellisten palvelu sujuu, syöttötuoleja löytyy eikä vasta harjoitteluvaiheessa olevia pöytätapoja paheksuta. Hotelissamme asustavat ranskalaisrouvat tosin alkuun vilkuilivat Siiviläsuuta huolestuneesti aamiaiscroissantin puputtamisen lomassa, mutta luottamus pienen miehen käytökseen kasvoi heilläkin päivä päivältä, kahvi ei enää loman loppuvaiheessa mennyt väärään kurkkuun, kun Siiviläsuu availi sanaista arkkuaan. Kiitos vallattoman Siiviläsuun, tämäkin matka tuntui tooooosi tosi pitkältä, ihan kuin olisimme saaneet samaan rahaan vähintään puolet pidemmän loman.

Siiviläsuu jäi kaipaamaan lämpimiä uimavesiä, vaikka väittää, että olimme vain Korkeasaaressa. Minäkin kaipailen lämpötilaa, joka ei yön viileimpinä hetkinäkään laskenut niille lukemille, mitä tänään oli päivälämpötilana Helsingissä, sekä hotellin aamupalaa, etenkin munakaskokin paistamia vaahterasiisapilla höystettyjä aamiaispannukakkuja.

Olen joskus (kaun aikaa sitten) nähnyt jossain (en muista missä) jonkun (en muista kenen) mökin ulko-ovessa viisarikellon näköisen vempaimen, jolla mökin asukas ilmoitti yllätysvieraille olinpaikkansa poistuessaan mökiltään. Toinen osoitin on tarkoitettu käännettäväksi kohtaan missä ollaan, kuten esim. olen kalassa, marjassa tai naapurissa. Toinen osoitin käännetään kellonaikaan, milloin mökkiläinen arvioi palaavansa. Nyt jos omistaisin sellaisen vempaimen, kääntaisin viisarit näin:

 OLEN: (viisari kohtaan) UIMASSA

PALAAN: (viisari kohtaan) ELOKUUSSA

Kaikille kesäsäätä miettiville vielä tiedoksi lähivuorokausien sääennuste: Aurinkoista ja selkeää. Päivän ylin lämpötila 34°C, yön alin 22°C. Sadetta odotellaan ropisevan 0mm.  

Vellipoika kokee lomallaan muodonmuutoksen maalla elävästä eläimestä räpyläjalkaiseksi vesiolioksi. Elokuussa tavataan, jos keuhkot eivät ole muuttuneet kiduksiksi.

Sain Elviksen keittiöstä tunnustuksen ja ylpeänä laitan sen tähän, kiitos Catalina!

Rikon sääntöjä, enkä laita pokaalia kiertämään. Kaikki blogit joita verkkaiseen tahtiin seurailen (lista sivulaatikossa ) ansaitsevat tämän tunnustuksen!

Kiitos prenikasta Krisu.

Kunniamaininta teki minut hyvin iloiseksi ;)

Sain Mimmi Mutikaiselta tunnustuksen. Tuhannet kiitokset Mimmi, tämä lämmitti sydäntäni. Hyvää ystävänpäivää kaikille blogissani vieraileville.

Minttusydän

Meillä on kaikki ne keittiön kaapit ja laatikot lapsilukon takana, jotka sisältävät jotain vaarallsita tai rikkimenevää. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Siiviläsuulla on pääsy yhteen kaappiin. Tämä avoin kaappi pitää sisällään mm. pakasterasioita ja muovisia astioita ja työvälineitä. Kun minä laitan ruokaa, menee Siiviläsuu ”omalle” kaapilleen ja alkaa kolistella muovisia kippoja ja kauhoja. Siiviläsuu pitää huolta kaapin epäjärjestyksestä ja aina silloin tällöin minulta onkin jotain kateissa. Viime aikoina olen kaipaillut silikonista jääpalamuottiani. Se oli niin pitkään kateissa, että luulin sen olevan jo menetetty tapaus. Muotti on nyt kuitenkin löytänyt tiensä takaisin keittiöön kylpyhuoneen pyykkikorista, jossa se majaili ikuisesti pesua odottelevan pöytäliinan laskoksessa.

Sainkun sainkin muottini käyttöön ja täytin sen ensimmäiseksi currytahnalla. Muotin koloihin mahtuu ruokalusikallinen tavaraa, eli juuri sopivasti yksi kerta-annos maustetahnaa. Itsetehty currytahna säilyy jääkaapissa vain pari päivää, mutta se kestää pakastusta hyvin. Tahnan maku muuttuu miedommaksi pakastettaessa, mutta se ei näiden tulisten mausteseosten kohdalla juurikaan menoa haittaa. Kun olen itse tahnani hakannut, on niiden rakenne ollut toisinaan vähän karkeahkoa. Pakastus pehmentää tahnaan jääneet palaset ja olen huomannut, että pakastettua ja sulatettua tahnaa on ollut huomattavasti helpompi työstää tasaisemmaksi, ei siis hullumpi homma lainkaan, tämä pakastus.

Currytahnasydämiä pakasterasiassa

Currytahnan pakastamisesta sain kimmokkeen pakastella myös muuta. Tällä kertaa kaapin perukoilta löytyi vähän riivitty puska minttua, rosmariinia sekä korianterin varret ja juuret. Minulle käy valitettavan usein niin, että ostan arvokkaita, ihania tuoreita yrttejä, käytän niitä johonkin ruokaan ja loppu puska jää tiskipöydälle näivettymään. Ruukkuyrttejen elinikää olen yrittänyt pidentää kastelemalla ja siten olenkin saanut ne säilymään ihan mukavasti seuraavaan kokkeuskertaan. Ei sillä kastelulla kovin pitkälle pötkitä, varsinkin silloin kun yrttiä käyttää harvoin, kuivahtaa se auttamatta. Olen pakastanut yrttejä ennenkin, pikkunippuina, jolloin ne ovat ikävä kyllä myöskin hieman kuivahtaneet.

Kokonaista korianteria

Nyt testasin Tamarind heaven-blogista löytyneen vinkin. Riivin rosmariinista ja mintusta virkeiät lehdet, silppusin niitä ja sulloin silppua muotin koloihin.Täytin kolot piripintaan vedellä ja laitoin pakkaseen. Irroitin jääpalat muotista pakasterasiaan ja rasia takasin jäihin. Sama homma korianterilla, silppusin varret omiin koloihinsa ja juuret omiinsa, vettä päälle ja pakastumaan. Maustesydämistä tuli tosi söpöjä, mutta saas nähdä miten homma toimii. Kestävätkö kyseiset yrtit pakastuksen, sitä en tiedä. Tilli kestää ja persilja, mutta entä korianteri, se selviää kyllä. Täyttääkö tuoreen yrtin tuoksu keittiöni, kun otan jääpalat käyttöön. Vähän epäilyttää, että ei, mutta toivottavasti maku säilyy edes joten kuten.

Korianterin varret ja juuret pakastettuna

Lunta katoilla ja ihan hippunen nurmikoillakin, pakkasta -2 astetta. Onneksi kaupat ovat näin joulun alla auki myös sunnuntaisin, pulkan osto taitaa olla tänään ohjelmassa.

Jännittää ihan, mitä on tulossa. Kunpa saataisiin sellainen "vanhan ajan talvi", että pikkuinen poikani pääsisi nauttimaan talviurheilun riemuista.   

Perjantai ja pakkasta pääkaupungissa. Istun keittiönpöydän ääressä ja katselen yli kaupungin kattojen. Aamutaivas on jälleen upea punertavissa sävyissään. Kohta makuuhuoneesta kuuluu karjaisu, sitä ennen nautin hetken hiljaisuudesta ja yksinäisyydestä. Kun poika herää, alkaa kriisipuuron keítto.