Sain Appelsiineja ja hunajaa -blogista tunnustuksen, kiitos Yaelian!

Tunnustukseen liittyi myös tehtävä

Kun tämän palkinnon saa niin täytyy tehdä seuraavat 7 kohtaa:
Kiitä sitä jolta sait tunnustuksen
Kopioi kuva ja liitä blogiisi
Laita linkki keneltä sait tunnustuksen
Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä
Anna tunnustus seitsemälle
Linkitä nämä blogissasi
Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta

Seitsemän asiaa minusta:

1. Leikkautin elämäni ensimmäisen otsatukan kesällä, enkä luovu siitä IKINÄ

2. Jos voisin, nukkuisin vähintään yhdet päikkärit vuorokaudessa

3. Minua on kutsuttu martta-insinööriksi. Viihdyn erittäin hyvin yksin, puuhastellessani tarpeettomia "keksintöjä".

4. Suunnittelen suurta maallemuuttoa, haaveilen omasta kesäkeittiöstä ja leikkimökistä Siiviläsuulle

5. Ostelen mielelläni lastenvaatteita ja laukkuja

6. En osaa päässälaskuja

7. Viimeisen kahden vuoden aikana olen lukenut vain yhden kirjan ja sekin oli norjalainen dekkari. En pysy juonessa mukana, kun nukahdan jo parin rivin jälkeen.

Tässä siis seitsemän asiaa minusta. Kaikki blogissani vierailevat saavat vapaasti ottaa haasteen vastaan, mutta en suoranaisesti kohdista tätä kenellekään. Olkaa hyvät, paljastuksianne kaivataan!

Mumin, isäni äidin, syntymästä tulee pian sata vuotta. Muistan hänet lapsuudestani kunnioitusta herättävänä, tyylikkäänä helsinkiläisrouvana. Hän ei ollut mikään pullantuoksuinen, herttainen mummeli, vaan pikemminkin hieman luotaantyöntävä, jopa pelottava daami, joka noudatti 30-luvun kasvatusmenetelmiä hoitaessaan lapsenlapsiaan.

Mumin vierailut olivat kuitenkin odotettu tapahtuma, liekö syynä ollut hänen erinomaiset ruoanlaittotaitonsa. Mumi valmisti parhaat blinit ja silakkarullat, sekä maistuvimmat kaalikääreet....kyllä vain...kaalikääreet. Ei mitään rahvaanomaisia kääryleitä, vaan hienostuneita kääreitä, jotka syntyivät ainoastaan Mumin toimesta. Valitettavasti kaalikääreiden resepti ei ole siirtynyt perimätietona jälkipolville, mutta Mumia muistellen osallistun Tuulestatemmattua -blogin Reijan heittämään ruokahaasteeseen näillä mustatorvisienitäytteisillä kurttukaalikääreillä, jotka tarjoiltiin Viini -lehden ihanaisen sitruunaruoho-beurreblancin kera.

Mustatorvisieniohratolla täytetyt kurttukaalikääreet ja sitruunaruoho-beurreblanc

Valitse vihannestiskin komein kaali. Irroita kaalinlehdet. Laita lehdet runsaaseen, suolalla maustettuun kiehuvaan veteen. Jäähdytä lehdet nopeasti jääkylmässä vedessä ja kuivaa keittiöpyyhkeen päällä. Leikkaa lehdet puoliksi, poista samalla kova lehtiruoti.

Mustatorvisieni-ohrarisoton valmistukseen tarvitset:

3 dl ohrasuurimoita

1 iso salottisipuli

2 valkosipulinkynttä

rypsiöljyä

2 dl kuivaa valkoviiniä

5-6 dl kasvislientä

50g voita

1 dl raastettua parmesan -juustoa

suolaa, mustapippuria, sitruunamehua

n. 1l mustatorvisieniä

Hienonna sipulit. Laita öljyä kattilaan ja kuullota sipuleita öljyssä. Lisää ohrasuurimot ja jatka kuullottamista. Varo ruskistamasta aineksia. Lisää joukkoon valkoviini ja keittele hiljalleen kunnes viini on imeytynyt ohrasuurimoihin. Lisäile kasvislientä pikku hiljaa keittämisen aikana. Keitä ohraa kunnes se on kypsää. Paista mustatorvisienet voissa erillisellä pannulla. Lisää ohraton joukkoon voi, parmesanjuusto ja sienet. Tarkista maku, lisää tarvittaessa suolaa, pippuria ja sitruunamehua.

Laita ohrattoa kaalinlehdille ja kääri lehdet kääryleiksi...siis kääreiksi. Lämmitä kaalikääreitä 120-asteissa uunissa kymmenisen minuuttia.

Tarjoa kääreet sitruunaruoho-beurreblancin kanssa.

Sitruunaruoho-beurreblanc:

1 salottisipuli

2 sitruunaruohon vartta silputtuna

2 dl kuivaa valkoviiniä

1 dl siiderietikkaa

1 dl vettä

200g voita

(suolaa ja pippuria)

Hienonna sipuli sekä sitruunaruohon varret ja anna niiden marinoitua valkoviinissä yön yli. Lisää joukkoon etikka ja keitä kunnes neste on haihtunut puoleen alkuperäisestä. Siivilöi kastike. Lisää kylmä voi kuutioina kastikkeeseen koko ajan sauvasekoittimella sekoittaen. Mausta suolalla ja pippurilla. Voit halutessasi lisätä kastikkeeseen vielä sitruunamehua.

Herkku ja Koukku houkutteli blogit elokuun ruokahaasteen merkeissä luontoretkelle ja kokkaamaan gurmeeta luonnon antimista. Minulla oli kerrankin haastevastine valmiina: paistetut ahvenet ja sahramikanttarellit, alkukesän onnistunut ruokakokeilu.

Ruokalaji syntyi, kun Erityisalojen Asiantuntija alkoi muistella kaupan vihannesosastolla aikaisemmin aamulla lehdestä bongaamaansa reseptiä. Hänen muistinsa mukaan paistettujen ahventen kanssa tarjoiltiin jotain ”kermaisen oloista fenkolikastiketta”. Ostettiin siis fenkolia ja ranskankermaa. Kotona etsittiin kyseinen lehti ja todettiin kastikkeeseen tulevan tilliä ja oliiviöljyä, ei fenkolia lainkaan. Toista kauppareissua ei enää tehty, vaan näillä eväillä mentiin. Kanttarellit pujahtivat soosiin sulatuksen alla olevasta pakastimesta ja sopivat sahramin ja fenkolin kanssa ihanasti yhteen.

Kuvat jäivät edellisellä kerralla ottamatta, kokeilu oli toistettava ja sieniretki kutsui perhettä. Vesistön toisella puolella on takuuvarma sienipaikka, josta saimme ongittua ahvenet samalla kertaa. Kalastuksen ja sienestyksen ohessa napattiin jäätelöt ja tehtiin hieno torilöytö, kipparilakki yhdellä eurolla. Kipparilakit keikkuen lähdettiin kotiin kokkailemaan.

Sahramikanttarellit

1 fenkoli

1 pss sahramia

voita

2 dl ranskankermaa

suolaa

valkopippuria

n. 1 l kanttarelleja

(kermaa)

Suikaloi fenkoli ohuiksi suikaleiksi ja hauduta pehmeäksi. Lisää ranskankerma sekä mausteet ja jatka hauduttamista. Paista sieniä omalla pannullaan ja lisää ne fenkoli-ranskankermaseokseen. Jos soosi on kovin paksua, siihen voi lisätä kermaa.

Paistetut ahvenet

600g ahvenfileitä

1 dl ruiskorppujauhoja

1 tl suolaa

½ tl valkopippuria

voita

sitruuna

Sekoita korppujauhot, suola ja valkopippuri lautasella. Kääntele kaloja korppujauhoseoksessa ja paista pannulla voissa 2-3 minuuttia molemmin puolin. Tarjoile sitruunalohkojen ja sahramikanttarellien kanssa.

Pastanjauhantaa -blogin heittämä toukohaaste ”paras piknikeväs” sai ajatukset kääntymään kohti kesäisiä huviretkiä. Piknikevään tulee olla helposti mukaanotettavaa ja siistä syötävää. On hyvä, jos sormet ja paidanrinnukset pysyvät syödessä puhtaina ja vielä mukavampaa, mikäli ei tarvitse kanniskella valtavia tiskivuoria mukanaan kotiin. Pienet suuhunsopivat sormiruoat ovat helppoa syötävää, mutta toisaalta olisi mukavaa kerääntyä porukalla lusikoimaan jotakin ihanaa herkkua yhteisestä isosta astiasta. Isoa vai pientä, siinä vasta olikin pulma.

Haastessa toivottiin, että ruokalaji heijastelisi mahdollisimman hyvin laatijansa persoonallisuutta. Lyhyen itsetutkiskelun jälkeen eväsvalintani kohdistui tuulihattuihin. Kova kuori, pehmeä ja makea sisus, johon raikkaat mansikat tuovat yllätyksellisyyttä (...ystävät ja tuttavat, sanokaa osuinko oikeaan?) 

Pienenpienet tuulihatut (n. 45 kpl)

2 tl hienosokeria

60 g kylmää voita kuutioina

1 ½ dl vehnäjauhoja

3 munaa

1 ½ dl vettä

Sekoita sokeri, voi ja vesi kattilassa ja kuumenna miedolla lämmöllä, koko ajan sekoittaen, kunnes voi on sulanut. Ota seos levyltä ja lisää jauhot kerralla seokseen. Sekoita hyvin puuhaarukalla kunnes saat tasaisen taikinan. Lämmitä seosta levyllä ja jatka sekoittamista kunnes taikina irtoaa kattilan reunoilta. Ota kattila levyltä ja vatkaa munat joukkoon yksitellen sähkövatkaimella.

Pursota taikinasta uunipellille, leivinpaperin päälle pieniä, läpimitaltaan noin 3cm, kekoja. Pirskottele pellille vesipisaroita ja laita 225 asteiseen uuniin paistumaan noin 12 minuutiksi. (Tässä vaiheessa on mainittava, että unohdin toiselta pelliltä veriroiskeet, enkä huomannut eroa kuoren kovuudessa tai tuulihattujen kohoamisessa.) Tämän jälkeen laske uunin lämpötilaa 100 asteeseen ja jatka paistamista vielä kymmenisen minuuttia. Valmiit tuulihatut ovat onttoja, keveitä, kovakuorisia ja kauniin kullanruskeita.

Ota tuulihatut uunista. Tee terävällä veitsenkärjellä reikä tuulihatu pohjaan ja laita ritilälle jäähtymään.

Suklaavanukastäyte

3 dl maitoa

100g tummaa suklaata

veitsenkärjellinen vaniljajauhetta

2 munankeltuaista

3 rkl sokeria

3 rkl maissijauhoja

1-2 rkl Toffeen makuista kermalikööriä

½ l mansikoita

Kuumenna maitoa ja suklaata kattilassa kunnes suklaa on kokonaan sulanut. Sekoita ja lisää vanilja. Vatkaa keltuaiset keskenään ja sekoita joukkoon maissijauhot ja sokeri. Vatkaa jauhoseoksen joukkoon suklaa-maitoseos. Sekoita kunnolla. Siirrä seos takaisin kattilaan ja keittele matalalla lämmöllä koko ajan sekoittaen, kunnes seos sakenee.

Siirrä seos puhtaaseen kulhoon, peitä kelmulla ja anna jäähtyä hyvin.

Halkaise tuulihatut terävällä veitsellä. Lisää likööri vanukkaan joukkoon ja sekoita varovasti. Jos vanukas on liian jäykkää, sitä voi notkistaa kermatilkalla tai isommalla liköörilorauksella. Täytä tuulihatut vanukkaalla, paina vanukkaan päälle sopivan kokoinen mansikkaviipale ja hattu mansikan päälle.

Sulata suklaata mikrossa tai vesihauteessa ja koristele tuulihatut sulalla suklaalla. Anna suklaan kovettua ennen pakkaamista.

Huhtikuun valtaisan osallistujaryntäyksen kerännyt ruokahaaste on päättynyt. Ilmassa on ollut suuren urheilujuhlan tuntua ja nyt vihdoin, erittäin tiukan kamppailun jälkeen äänestyksen voittajaksi selvisi... (trrrrrrrr....rummun päristyksiä...trrrrr)

Pastanjauhantaa -blogin HUIPPULEIPÄ.

Tässä voittoisa leipä vielä kerran

Lämpimät onnittelut Rosmariinille ja Pippurimyllylle!

Huhtikuun ruokahaasteen voittaja järjestää toukokuun ruokahaasteen. Aiheen valinta, säännöt ja aikataulu ovat hänen päätettävissään. En taatusti ole ainoa, joka jo odottelee uusia haasteita.

Huhtikuun ruokahaaste, kolme väriä, keräsi upeat 15 osallistujaa. Kolmen värin trilogia antoi kokkaajalle mahdollisuudet valmistaa ruokaa lähes mistä ruoka-aineesta hyvänsä, rajoituksena oli vain ainesten värit. Kokonaisuudesta tulisi löytyä keltainen, punainen ja vihreä komponentti.

Tässä tämä uskomattoman pitkä ja herkullinen  lista osallistujista ilmoittautumisjärjestyksessä. Rullaa loppuun, ennen kuin inspiroidut kokeilemaan haasteherkkuja, sillä lopussa äänestysnamiska seisoo.  

Äänestysaika päättyy 28.4.2009 klo 24.

**********

Peruspöperöä: Tomaattinen basilika-herkkusienipasta sitruunalla terästettynä

**********

Chocochili: Mansikka-rucolasalaatti ja chili-persikkakastike

**********

Perunanuija: Mansikka-basilikasorbetti

**********

Herkku & Koukku: Paahdettu paprikakeitto ja korianterileipä

**********

Lounaslaatikko: 2x3 Kylmäsavulohinuudelit

**********

Tuulentupa: Kylmäsavulohi-paprikasushit

**********

Äijäruokaa: Trois Couleurs

**********

Goddess of Cake: Rastafarian bread rolls

**********

Letukka: Keppeet värit ja sallaatti

**********

Tuulestatemmattua: Marinoidut paprikat

**********

Pastanjauhantaa: Huippuleipä

**********

Siskot kokkaa: Lammaspaistia ja mansikkasalaattia

minttuisella yrttikastikkeella

**********

Punainen keittiö: Yrtti-vuohenjuustoraviolit ja tomaattikastike

********** 

Merkintöjä Melukylästä: Kesäkurpitsaveneet

**********

Kulinaarimuruja: Maissikakkarat ja maailman paras guacamole

**********

Onnea kisaan!

Maaliskuun ruokahaasteesta kehkeytyi tiukka kilpa, jonka kunniakkaan voiton sain riemumielin vastaanottaa. Suuret kiitokset kaikille, jotka äänestitte savuista siikaani.

Kevään kunniaksi huhtikuun 2009 ruokahaasteen aiheena ovat värit. Valon lisääntyessä värit kirkastuvat ja ihmiset heräilevät eriasteisista talvihorroksistaan puuhailemaan keväisiä askareita. Aikojen kuluessa viisas ihminen on keksinyt aistimilleen väreille eri merkityksiä. Keltainen ja vihreä ovat sekä kevään, että pääsiäisen värejä. Keltainen symbolisoi aurinkoa ja iloa, Vihreä taas viestii kasvua, luontoa ja levollisuutta. Punaiseen liitetään usein merkityksiä energisyys, rakkaus, tuli ja synti. Värien symboliikka on osittain kulttuurisidonnaista

Haasteruoka tulee valmistaa kolmesta keskenään eri värisestä pääraaka-aineesta. Näiden keskeisten raaka-aineiden tulee olla väreiltään keltainen, vihreä ja punainen.

Ruoan muoto on vapaavalintainen. Ruoka voi olla brunssi tai lunssi, aamupala, välipala, alkupala, pääruoka, jälkiruoka, iltapala, yöpala tai huikopala.

Osallistuminen

Ruokahaasteeseen voivat osallistua kaikki blogia pitävät henkilöt (blogin ei siis tarvitse olla ruokablogi). Osallistua voi vain yhdellä ruoalla per blogi.

Jos haasteruoan resepti ei ole osallistujan oma viritelmä, on postauksessa kohteliasta ilmoittaa ohjeen alkuperä.

Haasteruoka tulee postata 1.-21.4.2009 välisenä aikana.

Haasteeseen osallistutaan ilmoittamalla haastepostauksen URL tämän jutun kommenttilootaan.

Ilmoittautuminen päättyy 21.4.2009 klo 24:00 jolloin haastepostausten osoitteiden on oltava tiedossani.

Huhtikuun ruokahaasteen järjestäjänä jäävään itseni sekä kilpailusta, että varsinaisesta äänestyksestä.

Äänestys

Haasteeseen määräaikaan mennessä ilmoitetut postaukset julkistetaan 22.4.2009 jolloin alkaa myös äänestys. Äänestystapa ilmoitetaan haastepostausten julkistamisen yhteydessä.

Äänestysaika päättyy 28.4.2009 klo 24:00

Jos äänestyksen päättyessä useammalla postauksella on yhtä korkea äänimäärä, valitsee onnetar voittajan.

Huhtikuun ruokahaasteen voittaja julkisteaan 29.4.2009

Toukokuun ruokahaaste

Huhtikuun 2009 ruokahaasteen voittaja järjestää toukokuun 2009 ruokahaasteen. Aiheen valinta, säännöt ja aikataulu ovat hänen päätettävissään.

Oh, what a beautiful mornin',
Oh, what a beautiful day.
I got a beautiful feelin'
Ev'rything's goin' my way.

Uneliaan kokin Anna heitti minua mieluisalla aamupalahaasteella:

-kerro tyypillisestä aamupalastasi

-lisää vähintään kolme aamuihisi liittyvää kuvaa

-voit myös kertoa esimerkiksi mieleenpainuvimman aamiaisesi ikinä, mitä et ainakaan halua löytää aamupalapöydästäsi jne..

-haasta kolme ihmistä kertomaan heidän aamuistaan

Minun aamupalaani kuuluu kaksi vakioelementtiä, päivän lehti ja kahvi. Lehti ja kahvi nautitaan sekä arkena, että viikonloppuisin. Olen aamuihmisiä ja aloitan työt usein hyvin aikaisin. Minusta on ihanaa istua aamulla keittiössä ihan yksin ja nähdä auringon nousevan Alppilan takaa, lueskella ja ihmetellä maailman menoa.

Talossamme oli joitakin vuosia sitten ajanjakso, jolloin lehdenjakaja raahusti lehtipinkan kanssa vasta seitsemän aikaan ja tuli minua usein rapussa vastaan, kun olin jo töihin lähdössä. Nämä aamut ilman lehteä olivat tuskallisia. Onneksi tänä päivänä olemme päässeet jonkun reippaamman ihmisen jakopiiriin ja luutavasti vielä kierroksen alkupäähän, kun lehti kolahtaa eteiseen jo pikkutunneilla.

Kahvin ja lehden kanssa yritän syödä jotain, leipää, jugurttia tai raejuustoa, mutta silmien piirtäminenkin vie oman aikansa ja toisinaan syön vasta työpaikalla. Ilman silmiä ei voi lähteä töihin, ilman ruokaa voi.

Viikonloppuisin aamupalasta huolehtii puolisoni, Kaikkien Erikoisalojen Asiantuntija. Viikonloppuisin aamupalaan kuuluu aina kananmuna eri tavoin valmistettuna.

Yleensä muna on keitettyä tai munakkaana. Munakkaan kanssa paistetaan pekonit, keitettyjen kananmunien kanssa tarjoillaan puuro. Siiviläsuu syö puuroa joka aamu, yleensä marjasoseen kanssa.

Minulle käy aamiaiseksi melkein mikä hyvänsä. Matkoilla on ihanaa valita hotellien notkuvissa aamiaispöydistä mieluisia herkkuja, munakasta, sämpylää ja hedelmiä. Kaikkein makeimmat herkut jäävät kuitenkin syömättä, samoin kuin murot. Muroja meillä ei osteta kotiinkaan.

Kun aamupala on syöty, jatkuu lehtien luku ja lorvailu kahvikupin kanssa kotimme kaikissa lepopisteissä. Siiviläsuun lueskellessa omia kirjojaan, mieheni pitää lehdistökatsausta, eli lukee kaikki viikon aikana lukematta jääneet lehdet ja minä joko siivoan tai lähden kuntoilemaan. Siitä se päivä sitten käynnistyy.

Haitän haasteen eteenpäin Nellelle Siskot kokkaa -blogiin, Krisulle Merkintöjä melukylästä -blogiin, sekä Koiruuksia ja kokkailua -blogin Katille.

Siskot kokkaa -blogi heitti hiuksianostattavan jännittävän ruokahaasteen maaliskuulle. Lähikaupan vaaka tulisi ratkaisemaan valmistettavan raaka-aineen, jolle kaveriksi tulisi kokata kotimaista kalaa.

Vaakanumero 42:n arvoitus ratkesi ja nappulan takaa paljastui maustekurkku. Höh, oli ensimmäinen ajatukseni, mutta jo kalatiskille päästyäni mieleeni oli piirtynyt seuraava suunnitelma:

Savusiikaa ja remouladekastiketta

Ostostentekovaiheessa en tullut ajatelleeksi, että asustamme kerrostalossa, kaupungin keskustan tuntumassa, eikä savustuspönttö kuulu taloyhtiömme pienen parkkipaikoilla täytetyn pihan varustuksiin ja vain todella painavat syyt saavat minut hylkäämään kotikeittiöni. Tämä oli sellainen syy. Kokonainen siivottu siika sai lauantaina ylleen kevyen suolauksen ja pääsi pakettiinsa odottelemaan seuraavaa päivää. Lauantai-iltana valmistui myöskin majoneesipohjainen maustekurkkuinen remouladekastike.

Remouladekastike

Tee ensin majoneesi: Majoneesin valmistus ei ole hankalaa kun muistaa pari perusasiaa. Välineiden on oltava puhtaita ja kuivia ja ainesten huoneenlämpöisiä. Valmistusta helpottaa huomattavasti sähkövatkain. Oliiviöljyä kannataa maistaa ennen majoneesintekoa, sillä voimakkaan makuinen öljy tuo oman arominsa majoneesiin.

2 munankeltuaista

½ rkl dijon-sinappia

2 ½ -3 dl kylmäpuristettua oliiviöljyä

1 rkl valkoviinietikkaa

suolaa

valkopippuria, myllystä

Sekoita kulhossa sinappi, puolet etikasta ja keltuaiset. Kaada oliiviöljyä ohuena nauhana koko ajan voimakkaasti vatkaten. Lisää loppuvaiheessa loppu etikka ja mausteet.

Lisää majoneesin joukkoon:

200g ranskankermaa

2 rkl kaprista

1 lihava maustekurkku, pieneksi hakattuna

4-6 anjovisfileetä (n.20g), hienonnettuna

½ dl persiljaa, hienona silppuna

½ dl ruohosipulia, hienonan silppuna

2 rkl hunajaa

suolaa, valkopippuria, sinappia, maun mukaan

Määrät ovat ohjeellisia, itse laittelin suurin piirtein näillä mittasuhteilla, mutta kastiketta kannattaa maistella ja tehdä siitä oman makuinen.

Sunnuntaiaamuna suunnistimme koko perhe, siika kainalossa kohti Keski-Uudenmaan savustusparatiisia, ystäväperheemme vieraanvaraista ulkokeittiötä, jossa savustamon puoli oli huomaavaisesti avattu meitä varten.

Savustuspöntön pohjalle tulee paksuhko kerros leppälastua ja muutama sokeripala. Sokerin tarkoitus on antaa väriä ja kiiltoa kalan pintaan. Purun päälle asetetaan metallinen levy, joka kerää valuvan rasvan sekä ritilä. Ritilän voi voidella öljyllä, ettei kala tarttuisi siihen kiinni.

Kala kuivataan ja sulamattomat suolarakeet pyyhkäistään pois, jonka jälkeen kalan voi laittaa pönttöön. Kansi kiinni ja pönttö tulelle. Valmistamamme kala oli reilun kilon kokoinen ja se valmistui noin puolessa tunnissa. Kun kalan evä irtoaa, on se valmista. Kalan sisään voi myös kurkata ja jos liha ei ole läpikuultavaa, se on kypsää.

Kalan kanssa tarjoillaan kesäisesti keitinperunaa ja remouladekastiketta. Näin tuli grillikausi avattua, kesää kohti mennään.

Joulukuun ruokahaasteen voitti Unelias Kokki näyttävällä savulohimoussellaan. Onneksi voitti, sillä joulukuun voittaja heitti hienon haasteen blogeille. Tammikuussa alkavien härkäviikkojen haasteena on puuro.

Tämä haaste oli minulle kuin potku persauksille, joten kiitos Unelias Kokki, ihanaa jatkaa järkevän ruokavalion elämääni, joka on ollut tauolla niin pitkään, että jenkkakahvat ovat kasvaneet ulos farkunkauluksista.

Tuskallisinta on aloitus, niin myös päivän aloitus. Minulle hankalinta on ollut keksiä tukevia ja terveellisä aamupaloja ja toisinaan hyvät päätökset ovat kaatuneet jo päivän ensimmäiseen ateriaan. Haaste sai minut muitelemaan lapsuutta, jolloin söin lähes joka aamu jotain liotettua, pellavansiemeniä, hedelmiä, leseitä ja rouheita. Silloisia "vatsantoimitusmössöjä" ei kutsuttu tuorepuuroksi, ei ainakaan meillä.

"LÖYSÄT POIS" TUOREPUURO

½ dl auringonkukansiemeniä

½ dl seesaminsiemeniä

½ dl pellavarouhetta

3 dl vettä

½ dl mantelilastuja

½ ananas

1 dl kookosmaitoa

2 tl inkivääriä, raastettuna

Jauha auringonkukan- ja seesaminsimenet hienoksi tehosekoittimessa. Laita jauhetut siemenet ja pellavarouhe yöksi veteen likoamaan. Mene nukkumaan ja heräätpä aamulla virkistyneenä tai et, tästä se päivä käynnistyy: Mittaa tehosekoittimeen mantelilastut, kookosmaito inkivääri ja ananas, sekä yön yli turvonnut pellava-siemenseos. Lisää tarvittaessa nestettä, maitoa tai ananasmehua ja tarjoile aamu-, tai välipalana.