Siiviläsuu sai lentsun. Palasin vuosi sitten töihin ja tämä oli ensimmäinen kosketus ”normaaliin” pikkulapsen äidin elämään räkänokkineen ja lapsisairas -päivineen. Virus iski jo edellisen viikon lopulla ja vietimme torstaita vällyjen välissä, molemmat kuumeisina, sekä äiti, että lapsi. Perjantaina Siiviläsuu tuntui olevan terve, mummo hyppäsi hoitoremmiin ja minä käväisin töissä hoitamassa pari ns. kiireellistä asiaa. Viikonloppuna oltiin mukamas terveitä, mutta maanantain vastaisena yönä Siiviläsuun kuume nousi jälleen. Maanantai meni isin kanssa kotona ja illalla käväistiin oikealla lääkärillä. Odotushuoneessa Siiviläsuu oli kovin huolissaan punnitsemisesta. Punnitseminen tuntuu olevan rokotustakin pahempi uhka pienen miehen elämässä. Ymmärrän Siiviläsuuta täysin, minäkin ihoan vaakaa.

Tiistaina Siiviläsuu heräsi vaille yhdeksän. Ensimmäisenä hän mietti, onko nyt kesä. Aivan kuin hän toivoisi olevansa talviunta nukkuva muumi, joka vaipuu uneen kinosten keskellä ja herää ihanaan kesäaamuun Linnanmäkineen ja Korkeasaarineen. Mikä pettymys, tiistaina ei vielä ollut kesä, päin vastoin lunta oli tulla tupruttanut koko aamun, eikä loppua näkynyt.

Lohturuokaa

Pieni poikani ei ollut moneen päivään syönyt juuri mitään ja päätin yrittää taivutella häntä syömään makaronivellin voimalla. Muistan itse lapsuudestani, että parasta lohturuokaa oli makaronivelli. Olemme veljeni kanssa järjestäneet jopa laajamittaisen mielenosoituksen makaronivellin puolesta. Marssimme banderollien ja plakaattien kanssa keittiössä ja husimme iskulauseita: ”Vaadimme makaronivelliä!”Makaronivelli oli ainoa asia, mikä sai riitaisan sisarusparin yhdistämään voimansa kaurapuuron hirmuvaltaa vastaan. Makaronivelli tepsi myös Siiviläsuuhun. Lusikallinen toisensa jälkeen löysi tiensä pieneen kitaan ja mies vahvistui silmissä.

Nallet liemessä

Makaronivelli

½ l maitoa

1 dl (tummaa) makaronia

vajaa 1 rkl vehnäjauhoja

suolaa, sokeria

Lämmitä maito teflonkattilassa kiehumispisteeseen ja lisää makaronit. Keitä miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia, kunnes makaronit ovat kypsiä. Vellimakaroni saa olla kypsää, ei al dente vaan suht lötkö. (Anteeksi, saapasmaan hienostunut pastakulttuuri.) Sekoita jauhot pieneen määrään maitoa ja lisää vellin joukkoon, anna pulpahtaa pari kertaa. Lisää maitoa, jos velli on liian paksua.

Muisteloita

Aamupalan jälkeen muisteltiin kesää valokuvien avulla. Katseltiin kaikki mahdolliset kuvat Siiviläsuun elämän varrelta. Siiviläsuu rakastaa omaa kuvaansa ja ääntään. Hän nauroi kippurassa viime kesäisille rantavideoilleen ja hekotteli omille hölmöille ilmeilleen. Huumorimiehiä, pidän siitä, että ihminen osaa nauraa itselleen. Minua ei koskaan omat valokuvat naurata, pikemminkin itkettää. Miten ihmeessä minä näytän aina aivan nuijalta joka kuvassa? Onko vika kamerassa vai kuvaajassa?

Lisää lohturuokaa

Siiviläsuu on perisuomalainen mies. Hän rakastaa makkaraa. Lounaaksi suuhun poimittiin siskonmakkarakeiton siskonmakkarat.

Välipala

Banaanit olivat jääneet tummumaan ja tein Perhe-lehden ohjeella banaani-porkkanamuffinsseja, tai muffineja. Onko muffinssin virallinen nimi muffini, vai miksi reseptit kulkevat niin usein sillä nimellä? Käytän mieluummin muffinssi -nimeä, tai muhvetti, kuten Siiviläsuu sanoo. Muffiini on jotenkin liian vaisu nimitys ihanan kuohkealle, vuoastaan tursuavalle leivonnaiselle, muffinssille.

Banaani-porkkanamuffinssit

2 munaa

1 ½ dl oliiviöljyä

1 ½ dl ruokosokeria

2 kypsää banaania soseutettuna

2 porkkanaa raastettuna

2 dl spelttijauhoja

1 ½ dl vehnäjauhoja

2 tl soodaa

¾ dl auringonkukansiemeniä rouhittuna

2 tl kanelia

½ tl suolaa

vaniljaa

Vaahdota munat ja sokeri. Lisää öljy vaahdotuksen aikana. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää vaahtoon banaanisose ja porkkanaraaste, sekä jauhoseos. Sekoita nopeasti. Jaa taikina muffinssivuokiin ja paista 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.

Minulta on tämä muffinssin teko alkanut sujua, kun hankin kunnollisen mittalusikkasarjan. Teelusikallinen soodaa mitattuna teelusikalla tai mittalusikalla voivat olla aivan erimääriä. Tavallinen teelusikka on usein aivan liian pieni ja muffinssit eivät kohoa kunnolla, mutta nyt siis onnistuivat ihanasti.

Reikiä siivilässä?

Siiviläsuu on reipas poika, mutta puoliltapäivin hänellä alkoi ilmetä huolestuttavia käytöshäiriöitä. Vastoin kaikkia odotuksia söi kokonaisen porkkanan. Olen kahden vuoden ajan tarjonnut vihanneksia syötäväksi ihan joka ikinen päivä hyvin laihoin tuloksin. Olisko tuo vihdoin oppinut porkkananpurentaan, tai sitten tauti on lahottanut pojan jäärän pään.

Lapsityövoimaa

Lounaan jälkeen leppoisa sisälläolo alkoi tylsistyttää molempia ja laitoin lapsen imurointihommiin ja korjaamaan mopoa.

Äiti-lapsipäivä oli suloinen muistutus siitä, millaista oli olla lapsen kanssa kotirouvana. Onhan se ihanaa, mutta kyllä töissä pääsee niin paljon helpommalla. Miten mukavaa onkaan uinuttaa lapsonen päiväunille, keittää kahvit ja surffata netissä. Voi kunpa se pieni riiviö ei ihan vielä heräisi....

Puistosta tullessani käväisin perinteikkäässä, uudelleen avatussa Nybergin herkkumyymälässä Töölöntorilla. Kyselin lihatiskillä jotakin mausteista raakamakkaraa. Myyjä katsoi minua pitkään ja kertoi, että kaikki heidän chorizonsa tehdään Espanjassa. ”Ahaa” vastaisin ja jatkoin sinnikäästi utelua: ”olisiko teillä siis jotakin raakamakkaraa?” Tähän myyjä tokaisi napakkaan sävyyn, että kaikki raakamakkarat tehdään Suomessa. (?)  

Kysyinkö raakamakkaran valmistusmaata? En, mutta selvisihän tuostakin, ettei heillä ollut ainakaan raakaa chorizomakkaraa. Kiitin kauniisti, häivyin liukkaasti myymälästä ja asioin jälleen tutussa ja turvallisessa lähikaupassa, jonka suppeaan valikoimaan oli tullut Helsingin makkaratehtaan tuote nimeltä porobalkan.

250g porobalkanmakkaraa

oliiviöljyä

6 kananmunaa

suolaa, mustapippuria

1 dl parmesanjuustoa raastettuna

persiljamarinoitua latva-artisokkaa

Viipaloi makkarat ja paista niitä öljyssä uunin kestävällä paistinpannulla. Vatkaa munien rakenne rikki ja lisää joukkoon suola, pippuri ja juustoraaste.

Kaada munaseos pannuun makkaroiden päälle ja paista keskilämmöllä kunnes seos on hyytynyt. Lisää artisokanpalat munakkaan pinnalle ja nosta pannu uuniin ylätasolle noin kolmen minuutin ajaksi, kunnes munakas on saanut pintaansa kauniin värin.

Sattui kommunikaatiokatkos kauppalähetin kanssa. Tilasin raakaa chorizoa ja sain ilmakuivattua. Ruoanvalmistukseen sopii parhaiten raaka chorizo, joka on syytä keittää tai paistaa ennen pataan laittamista. Ilmakuivattua kestomakkaraakin voi käyttää, mutta pienempinä määrinä, sillä maku on voimakkaampi ja ihan kuin muuttuisi jollain lailla pistäväksi lämmitettäessä, mutta se on kai makkarakohtaista.

350g porsaan ulkofileetä

6 pientä perunaa

3 porkkanaa

3 valkosipulinkynttä

1 sipuli, lohkoina

150-200g chorizo-makkaraa

1 tl kuivattua timjamia

kanalientä

yrttisuolaa

1 dl ranskankermaa

1 ½ tl vehnäjauhoja

persiljaa

valkopippuria

Ruskista lihat pannulla voin ja öljyn sekoituksessa, mausta suolalla ja pippurilla. Viipaloi valkosipuli, lohko sipuli ja pilko perunat ja porkkanat reilunkokoisiksi paloiksi. Lisää kasvikset ja timjami pannuun possujen kanssa. Ruskista aineksia muutaman minuutin ajan ja kaada päälle kanalientä sen verran, että se juuri ja juuri peittää ainekset. Pane kansi päälle ja anna porista miedolla lämmöllä reilu puolituntinen.

Sekoita keskenään ranskankerma ja jauhot ja lisää suurus pataan. Sekoittele varovasti ja anna kiehua vielä pari minuuttia. Lisää pataan pilkottu makkara. Tarkista maku, lisää tarvittaessa suolaa tai valkopippuria. Lisää persilja juuri ennen tarjoilua.

Perunat voi kokonaan jättää pois tai korvata itselleen mieluisalla kasviksella. Koska valmistin ruokaa Siiviläsuuta silmälläpitäen, ovat potaatitkin mukana, vaikka eivät kaikkien ruokalautaselle päätyneetkään.

Pieni siiviläsuinen poikaseni aloitti päivähoitotaipaleensa maanantaina. Jo eilen urhea Siiviläsuu vietti hoidossa useamman tunnin yksin ilman äitiään. Jätin pojan aamulla puistoon leikkimään muiden hoitolasten kanssa ja haikein mielin läksin ruokakauppaan, pitkästä aikaa ihan omin nokkineni. Ensimmäisenä huomasin turhaan jonottavani portaiden vieressä kulkevalle lastenvaunurampille. Sitten totesin, miten kivaa on rauhassa valita tuotteita, ilman, että joku vetelee niitä samalla hyllyistä alas. Seuraavana tuskailinkin jo painavan kauppakassin kanssa. Rattaissa painavampikin lasti on kulkenut kevyesti kaupasta kotiin.

Siivottuani aloin laittamaan lounasta. Ajattelin helliä poikaa siskonmakkarakeitolla, rankan aamupäivän jälkeen. Perus siskonmakkarakeittoon tuli pari muutosta kaapinsisällön mukaan.

500 g siskonmakkaroita

3 perunaa

3 porkkanaa

pieni pala lanttua

pätkä purjon valkoista osaa

mustapippureita

1,5 l vettä

vasikanfondia

3 rkl viherpippurikoskenlaskijaa

ruohosipulia

Potut, porkkanat ja lanttu kuoritaan ja laitetaan kattilaan kiehumaan. Lisätään keitinveteen fondia tai lihaliemikuutioita ja pippurit. Lorauttelen fondia yleensä aika vähän, jos ruoka tulee lapselle, mutta kukin makunsa mukaan. Juureksia keitetään kymmenisen minuuttia, jonka jälkeen lisätään silputtu purjo ja puristellaan siskonmakkarapallerot ulos kuorestaan sopan sekaan. Lisätään koskenlaskija ja annetaan kiehua hiljalleen kuunes makkarat ovat kypsät, eli noin viitisen minuuttia. Päälle sopii ripotella silputtua ruohosipulia tai persiljaa.

Kun keitto oli valmis, oli aika hakea poika kotiin hoidosta. Jo eteiseen kuulin Siiviläsuun kuplivan naurun. Poika oli nauttinut aamupäivästä, eikä sanottavammin ilahtunut minun näkemisestä, jatkoi vain iloisena touhujaan. Lounas oli jo syöty hoitopaikassa ja kunnialla siitäkin selvitty. Siiviläsuiseen tapaansa hän oli kaivellut porkkanaraasteet kidastaan ja haukkunut kukaksi. Hoitotätikin tokaisi, etteihän kukkia kukaan syö.